torstai 23. joulukuuta 2010

Herkullista Joulua ja pyhäpäiviä kaikille!

Huh huh kun melkein jännittää, että  mitä kaikkea se Joulupukki huomenna oikein tuo! Olen kyllä täysin kohtuullisen juhlan kannattaja, joten sinänsä olen toivonut että pukki toisi vain maksalaatikkoa, nakkeja, kalaa(tuoreena ja kuivattuna) siankorvia, luita(isoja ja pieniä), lihapullia, kinkkua, juustoa, kanaa, leikkeleitä ja sitten tietysti jotain pientä yllätysherkkua..
Eli oikeastaan en paljon mitään, joten varmaan ei tarvi olla huolissaan, että joku makupala unohtuisi pukilta.
Syökää tekin hyvin, makoilkaa juhlapäivinä hyvissä asennnoissa vaikka ihan porukalla sohvalla - ja pysykää lämpimänä, vaikka pihalla joutuukin taas hyppimään yksi jalka kokonaan ilmassa.
Ihanaa ja massun täyteistä Joulua teille kaikille!!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Muuttohommissa, muuttohommissa..

Huh, huh! Olen vihdoinkin saanut sekä Oman väkeni, että Viihdyttäjäni muutettua. On se vain intensiivistä hommaa. Koko ajan on saanut olla tarkkana, että mitä pakataan ja minne mennään, ja kuka menee ja milloin menee, saatika, että miksi nyt joku menee tai tulee. Huh! Vahtimisen lisäksi on pitänyt tietysti tarkastaa joka ikinen laatikko, pussukka, nurkkaus ja kulmaus, että kaikki tarpeellinen on varmasti mukana tai ettei mitään todella erikoista vain ole kuitenkin piilossa jonkun pinon välissä tai takana.. 
Mutta arvatkaa mikä on ollut ihan kaikkein raskainta tässä muuttorumbassa? No, sohvan puuttuminen! En tiedä mitä nämä minun hyvin kouluttamat ihmiseni ovat oikein miettineet mutta minä olen joutunut olemaan tässä jo ihan useamman päivän ilman sohvaa. Onneksi, viimeistään tämän viikon loppuun mennessä tilanne korjaantuu, ja voin vakuutta,a etten kyllä sitten vähään aikaan siitä sitten liikahdakaan. Rajansa se on ranskanbulldogin kärsivällisyydelläkin. Kyllä tässä on pitänyt jo melkein hieman kameroiltakin piiloutua kun  on joutunut ihan lattialla sylissä olemaan..

lauantai 11. joulukuuta 2010

Pähkinöitä - linnuille?!

Herkkupähkinöitä lintulaudalla...
Tiedättekö mikä minua vähän ihmetyttää? Siis tällä kertaa. No, lintujen ruokkiminen! En oikein ymmärrä miksi aivan hyviä herkkupähkinöitä kanniskellaan lintulaudat täyteen. Minäkin tykkään pähkinöistä. Todella paljon. Eikä kukaan osta niitä pussikaupalla minulle. Linnuthan voivat itse hakea ruokansa mistä tykkäävät mutta ei kukaan täyttele meille ranskanbulldogeille kaiken maailman ruokalautoja pihat täyteen.. *mphh!*(<- tuo on siis kuuluva ranskispainen tuhahdus-pärskähdys)

maanantai 6. joulukuuta 2010

VIHOLLINEN talvipihalla!

Oli se hyvä, että Emäntä ja Isäntä toivat minut yökylään vahtimaan Viihdyttäjiä. Heidän peräänsä täytyykin katsoa kun nyt ovat  uudessa paikassa. Tänään taas huomattiin, ettei  päivästä olisikaan tullut mitään ilman minun valvontaani. Voitteko kuvitella, Viihdyttäjille oli ilmestynyt pihalle perivihollinen LUMIKOLA!! Voiko olla ärsyttävämpää vekotinta!! Ei voi. (paitsi tietysti lumilapio, jolle annoin saman  käsittelyn)
Onneksi olin auttamassa ja laittamassa lumikolan järjestykseen.  Muutenhan lumikola olisi voinut tehdä mitä vain, eikä M olisi ikinä saanut sitä ojennukseen. Olin kyllä melko tyytyväinen itseeni, vaikka niin voimille tuo järjestyksenpito otti, että sammahdin täysin sisäänpäästyäni. 

perjantai 3. joulukuuta 2010

Hyvää Syntymäpäivääni!

TOPI 2 V.
Vaikka tämä tulee jollekin nyt yllätyksenä, niin kyllä - olen vasta kaksi vuotta! Olen vain yleisesti niin kehittynyt ja fiksu, että usein tunnun vanhemmalta. Mutta  tänään oli siis ISO JUHLA eli  syntymäpäiväni. Arvasin ja tiesin, että minua muistetaan  monella tavalla. Tosin, hermo oli jo iltasella HIEMAN piukassa, kun Emäntä ja Isäntä sanoivat että lähdetään Kaupunkiviihdyttäjiä katsomaan - ja ajoimme täysin väärään suuntaan! Voi tunarit, ajattelin ja manguin & mourusin puolesta välistä matkaa sen kuin kerkesin, koska - näin meidän kesken - kaksijalkaiset ovat välillä vähän hitaasti ymmärtäviä..mutta ilmeisesti olinkin vähän hätäinen koska 
 Minun SynttäriYllätyksekseni - ajoimme suoraan Viihdyttäjien pihaan -  siis uuteen pihaan - TA-DAA,  ja siellähän he olivat vastaanottamasa minua!
Eikä siinä vielä kaikki. (tietenkään) Syntymäpäiväni kunniaksi oli paikalle tullut myös lapsia, joilta sain myös herkkuja ja joiden kanssa oli aivan parasta harrastaa Synttärijuoksua pihalla. Olin kyllä nopein mutta annoin muutaman kerran lapsienkin voittaa - koska..köhöm..näin vanhana on varaa olla jo hieman suurpiirteinen. 
Lienee syytä myös todeta, että olin erittäin tyytyväinen Syntymäpäiväkakkuuni. Vaikkakin, ei niitä nakkeja tarvitsisi laittaa vain iän mukaan, vaan niitä voisi laittaa ihan reilulla kädellä koristeeksi. Eikä se laulukaan huono ollut mutta kyllä KAKKU  oli aivan paras. 
Sanotaan mitä sanotaan mutta luulen, että huomenna hetkellisesti ikä painaa. Niiiiiin paljon oli tänään nuuskittavaa ja touhuttavaa!

tiistai 30. marraskuuta 2010

Melkein talviunilla..

Ei täällä nyt aivan talviunilla olla mutta kyllä näillä pakkasilla menee tassut niin kohmeeseen, että kymmensormijärjestelmän hallinta ja koneelle raahautuminen tekee tiukkaa. Eihän tuolla Siperiassa lenkilläkään oikein tiedä monellako jalalla seisoisi. Kyllä sivistyneen koiran paikka on sisätiloissa loikoilemassa  keskellä sohvaa näillä keleillä.
Mutta arvatkaas mitä?! Minulle tulee muutto uuteen kotiin! Nooh, ei pelkästään minulle, otan kyllä  ihmisperheenkin mukaan, koska eiväthän ne ilman minua missään pärjää. Muutamme siis ennen joulua kaikki Lohjalle, jotta minulla on lyhyempi matka mökille, ja koska tykkään hirveästi veneilystä niin, uusi kotini on valittu myös sitä silmällä pitäen. Ja köh, olenhan minä viriili seurakoira, joten hieman isommat ympyrät käyvät minulle vallan mainiosti. 
Ja arvatkaas toisen kerran mitä?!  - myös Kaupunkiviihdyttäjäni muuttavat uuteen kaupunkiini. Eikö olekin hienosti järjestetty, vaikka itse sanonkin?  Minulla onkin  automatkoilla kylään toisinaan pinnassa pitelemistä, ja täytyyhän sitä ihan periaatteenkin vuoksi välillä mouruta ja mekastaa takapenkillä reissun venyessä mutta nyt on koko sakki lähestulkoon kävelyetäisyydellä. Vielä en ole päässyt reittiä testaamaan mutta kun sen kerran opin ja kevät tästä tulee niin, voin hilpaista tervehtimään Viihdyttäjiäkin vaikka joka päivä. Tai siis katsotaan nyt mitä siellä on tarjolla.
Seuraavan kerran kerronkin kuulumisia sitten uusilta kotinurkilta, voi kun nuo ihmiset eivät sitten vain muutossa pakkaisi herkkujani minkään perinmäisen laatikon pohjalle...

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Portin takaa kurkitaan


Kotipihallani on pienoinen aitaportti mukamas rajaamassa jotenkin kulkuani, vaikka oikeasti koko kulmakuntahan on minun aluettani mutta en ole siitä nyt sen kummemmin alkanut meuhkaamaan. Saan kuitenkin emäntäni lähtemään kanssani kävelylenkeille lähes aina kun haluan, joten liikkumatilaa on varsin mukavasti, ja onhan se yhdessä ulkoilu muutenkin mukavampaa. Portti on ainoastaan tiellä kun Kaupunkiviihdyttäjät tulevat kylään. Ne vitsikkäät ovat aloittaneet uuden leikin. Kun minulle on ensin kerrottu, että he ovat tulossa, ja olen siirtynyt asemiin ottamaan heidät - niin jompi kumpi vain kurkkaa (!) nurkan takaa, eivätkä he ryntääkään heti luokseni. Ja minkäs siinä sitten teet - tuo portti on siinä välissä, niin ei siinä auta muu kuin nostaa vähän ääntä ja komentaa heidät heti paikalla esiin. Enhän minäkään nyt koko päivää jaksa odotella, että minua tullaan asianmukaisesti tervehtimään. Onneksi tajusivat sentään heti leikkiä pallolla kanssani. En muuten heti irrottanut. 

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Kipinävahti antibioottikuurilla

Hrrrr, syksy alkaa olla jo vilpoinen. Minäkin pötköttelen mielelläni saaressani sisätiloissa, enkä ole jaksanut paimentaa edes naapureita nyt kun parhaimmat tervehdyskelit on nähty. Viikonloppuna omistajani polttelivat hieman ylimääräisiä oksia, ja pakkohan siinä oli ottaa kipinävahdin hommat osaaviin tassuihin. Emäntäni tosin pelkäsi, että saisin kipinän niskaani mutta eihän näin tarkka-aistiselle kaverille sellaista vahinkoa pääse käymään! Vinkiksi teillekin, että syysflunssalta säästyy kun pitää itsensä lämpimänä, vaikkakin sitten pihalla palavan tynnyrin kyljessä. Muulta terveysrintamalta sellaisia uutisia, että minulle napsahti antibioottikuuri. Ei mitään vakavaa, perus..köh..koirientautia.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Eipä hassumpaa

Nyt täytyy antaa kiitosta Viihdyttäjä M:lle erittäin mukavasta aamulenkistä. Melkein pari tuntia hujahti auringosta nauttiessa.  Hieman jäi kyllä ne Arabianrannan hanhet askarruttamaan..Uskon nimittäin, että kyllä sellaisen kiinni saisi, jos ei joku roikkuisi painolastina hihnan toisessa päässä..

torstai 30. syyskuuta 2010

Kurkkailua koirapuistoon

Huh ja puh! Pitkästä aikaa pääsin käymään kunnon mestoille eli koirapuistoon. Tasi olla lähellä, että se olisi jäänyt väliin, sillä köhöm, kuunteluni kuulemma hävisi pois päältä jo puistoon päin kävellessämme. Mutta on niin vaikeaa olla rauhallinen kun jo suorastaan haistaa, että jotain jännittävää on tulossa!
Iltapäiväkävelyllä Kaupunkiviihdyttäjä N ajatteli, että käydään kurkkaamassa Vallilan koirapuistolla mikä siellä olisi vahvuus. Tupahan siellä oli täynnä, näin kauniin aurinkoisena syyspäivänä.  Voitteko kuvitella mitä N keksi? N vei meidät pienten aitaukseen, joka oli tyhjillään, vähän ikään kuin antaakseen tilanteen rauhoittua.  Voi miten noloa, ajattelin. Idea oli poimittu varmasti jostain sohvakoirapsykologien viihdesarja-ohjelmasta, niin auttamattoman typerä se oli mielestäni.
Mutta huh, eipä kestänyt kauaakaan kun sain kavereita. Eräät järkevät tytöt tulivat saksanpaimenkoiransa Rockyn ja bordercolliensa kanssa seurakseni. Tosin hekin tovin empivät seuraamme liittymistä, kun menin hieman ulisemaan malttamattomuuksissani. Kävi siinä yksi pieni tyttökoirakin piipahtamassa, mutta ei se uskaltanut meidän kanssa sinne jäädä. Luulen, että pelkäsi Rockya. Vaikka eihän Rocky minusta tietenkään yhtään pelottava ollut vaikka yrittikin esitellä hampaitaan kisaillessamme.
Koskaan ei saa ihmisten mielestä pitää liian hauskaa, joten mekin lähdimme kesken leikin vaikka kaikki oli mennyt tosi hienosti. Viihdyttäjäni mielestä en edelleenkään kuunnellut. Mutta ei se kuulkaa ole niin yksinkertaista yrittää saadaa isompi kokoista kaveria painimaan, juosta pitkin aitausta JA kuunnella vielä samaan aikaan.
Kun sitten lähdimme pois pienten aitauksesta ja kävelimme isojen(eivät ne kyllä minusta mitenkään isoja olleet) aitauksen ohi, alkoi hirveä rähinäkuoro ja aidan viereisuhittelut. Hyvähän sieltä  toiselta puolelta oli huudella! Enkä minä muuten mitenkään elvistellyt siitä ohi mennessämme..mitä nyt korkeintaan nyt pidin vain hyvän ryhdin ja tiukan katseen. Voihan olla että tässä iltasella vielä tapaamme samoilla puskilla.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Koko Kulmakunnan Kingi

Kaupunkiviihdyttäjieni iloksi olen tullut katsomaan, että heidänkin kulmillaan asiat ovat pysyneet järjestyksessä. Ja katsomista täällä onkin, sillä joka kulmalta on koko ajan joku tulossa. Joku hitaammin hoksaava saattaisi vaikka missata ohikulkijan jos toisenkin, mutta minä kyllä ehdin huomata jokaisen joka vain näkökentässä vilahtaakin!
Viihdyttäjäni N on alkanut tänään kutsua minua "vitsikkäästi" koko Kulmakunnan Kingiksi. En ole aivan varma olenko vakuuttunut hänen äänen sävystään. Ilmeisesti koko uusi lempinimeni on nyt kehittynyt siitä kun minulla tuppaavat hieman niskakarvat  nousemaan ja rintakehä röyhistymään muita nelijalkaisia nähdessäni. Mutta mitä vitsikästä siinä on? Sehän on aivan ymmärrettävää! Enhän minä tiedä millä asioilla kukakin pitkin kyliä liikkuu, joten hyvä se on  varmuuden vuoksi näyttää jo etukäteen vastaantulevalle, että täällä sitä kokoa ja näköä riittää. Etteivät saa mitään turhia ideoita. Minulla on sentään hihnan toinenkin pää kontollani. Viihdyttäjäni saisi mielestäni olla vain iloinen, että minun kanssani uskaltaa liikkua vähän pimeämmälläkin kun kerran meikäläinen ei epäröi esitellä kokoaan. N vain mutisi tänään jotakin sen suuntaista, että esim. omalla pihalla naapureita nähdessä olisi ihan mukavaa, jos jättäisin kovanaama -esitykseni vähän vähemmälle, ja keskittyisin vain esittelemään omia hurmaavia puoliani. "Ihmiset, niin vaativia." *huokaus*

tiistai 28. syyskuuta 2010

Kiirettä pitää

Muutama koiran tovi on viivähtänyt viimeisestä postauksesta mutta kyllähän te tiedätte minkälaista seurakoiran työ on, ja ihanaa että olette jaksaneet aina silti välillä käydä kurkkailemassa kuulumisiani. Jättäkää ihmeessä kommentteja! Kyllä minä heti vastaan kun vain päähommiltani ehdin. Ihmiset vievät kaiken ajan, vaikka niille yrittää välillä keksiä kaikenlaista puuhastelua. Viikonloppuna vein sekä Omistajani että Kaupunkiviihdyttäjäni reippaalle syyskävelylle läheiselle lentokentälle. Ajattelin, että tekisi ihan hyvää heillekin päästä kirmailemaan hieman vapaamuotoisempaan ympäristöön. Ja tekihän se. Hieman kyllä jo mietin että mitä jos joku muu koira näkee, sen verran päättöminä kirmailivat ympäriinsä..

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Paluu kotiin ja kouluun

Piipahdus pääkaupunkiseudulla sujui oikein mukavasti. Paikat alkavat käydä tutuiksi, ja vaikka rappukäytävässä liikkujia on aina syytä hieman kuullostella, en ole enää jaksanut joka aamu postinjakajaakaan haukkua. 
Myös Kaupunkiviihdyttäjäni käyttäytyivät hyvin. Vielä heillä on pientä epäloogisuutta nukkumisasioissa mutta muutos on oikeaan suuntaan. Nyt saan jo hypätä sänkyyn, vaikkakin vain jalkopäähän mutta eihän se ole temppu eikä mikään ryömiä siitä sitten sentti sentiltä ylemmäs. Ennen puolta yötä olen jo helposti hivuttautunut keskelle kuorsaamaan.
Kotiin palattuani minua odottikin taas koulu. Alan pitämään opettajastamme Marjaana Mäkelästä kerta kerralta enemmän! Arvatkaa mitä hän tällä kerralla sanoi? Hän sanoi kuuluvaan ääneen, että me ranskikset näemmä opimme mitä vain tuosta noin, ja olemme yksiä älykkäimpiä koiria mitä hän on tavannut. Ja huom. Marjaana on nähnyt paljon koiria. Tällä kertaa hän myös rapsutteli minua ja sanoi, että aina on parempi, että koira on vaikka hieman yli-innokas/ystävällinen kuin että muriseva ja vetäytyvä.(Kyllä!) Eikä edes haitannut, että hän kutsui minua sammakoksi, koska melkein sain jopa napattua hänen lapasensa! 
Emännän kanssa meni myös hienosti. Pujottelimme kuulkaa sellaista vauhtia kentälle laitettujen töttröiden välistä, että suoritusta ihailleet Kaupunkiviihdyttäjät näkivät meissä jo  selkeät agilitylahjakkuudet. Minkäs teet, kaikkihan onnistuu ja vauhdilla, kunhan vain palkkiot ovat kohdillaan. - ja köh..kunhan minä pysty keskittymään ;) 

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Relailua myös lenkille

Ihmiset puhuvat tänä päivänä paljon jostakin downsiftaamisesta ja koiran älylläni ymmärrän, että se vain yksinkertaisesti tarkoittaa hidastamista. Ihmiset tulevat onnelisemmaksi kun ne tekevät asioita hitaammin.
Tässä minä olen päättänyt olla avuksi. Keinoja ei ole paljon mutta esim. lenkkeillessä yritän keskittyä mahdollisimman paljon haisteluun ja paikkojen tarkasteluun, ettei koko homma mene ihmisillä vain läpijuoksuksi.
Kaupunkiviihdyttäjä N:llä on myös paha tapa vain kävellä reipasta vauhtia eteen päin. Siinähän voi jäädä vaikka mitä huomaamatta. Onneksi sain viettää hänen kanssaan hieman aikaa ja opettaa rauhallisempaa etenemistä.
Otin ohjat omiin käsini. Lenkkimme kääntyessä kotiin päin, päätin mennä maahan makuulle. N on oppinut sentään jotakin, koska ei ihan heti hötkyillyt eikä alkanut tempomaan. Ja vinkiksi muillekin; ihmisten opettaminen vaatii kärsivällisyyttä. Ei riitä, jos teet tempun kerran tai kaksi, vaan sinun pitää toistaa sitä useasti yhden lenkin aikana.Minäkin jouduin käymään makuulle kahdeksan kertaa melko lyhyellä matkalla.
Paras hyöty saadaan, mitä enemmän tempulla on yleisiöä. Tämä varmistaa sen, ettei hihnan toisessa päässä ala häslinki. Ihmiset nimittäin tarkkailevat käytöstään muiden ihmisten läsnäollessa. Onneksi oli lauantai ja Helsingissä runsaasti ihmisiä liikkeellä. Eräskin terassiseurue oli tikahtua kun heittäydyin maahan sekä ennen, että jälkeen heidän pöytänsä. Silitykset ja asiaan kuuluvat ihailut kävin sentään vastaanottamassa pystyasennossa. Onhan minulla sentään käytöstavat.
N suoriutui harjoituksesta melko hyvin. Ääni ei kohonnut, hihnan kiskominen ei alkanut ja muutenkin hän näytti melko leppoisalta.Hän ymmärsi kokeilla houkuttelemista, kehumista, kannustusta ja jopa jonkinlaista ohjaamista. Onpa hyvä ettei hänen seisomisensa minun koulutuntieni laidalla ole mennyt aivan hukkaan.
Hämeentien loppupäässä päätin lisätä entisestään pökköä pesään. Huomasin kyllä, että liikennevaloissa keskelle suojatietä jääminen sai N:n pulssin vähän kohoamaan, joten päätin rauhoittaa tilanteen kokonaan. Ilman mitään sen suurempaa syytä, menin makaamaan. Koska se oli jo nähty, otin oikein kunnon pötköttelyasennon, mikä viilentää myös mukavasti vatsanalusta. N tajusi vinkin ja otti aivan rauhallisesti. Ohi kävelevälle pariskunnalle, hippipojalle, eläkeläismummolle, sadalle autolle, neljälle pyöräilijälle ja kokonaiselle raitiovaunulle tuli varmasti hyvä mieli. Näin sitä pitää kaupungissa muka kiireen keskellä elää!

lauantai 28. elokuuta 2010

Tytöt rules!

Terveisiä kaikille Helsingin Vallilasta! Tulin tänne eilen, ja olen jo ehtinyt kiertää  koko itäisen kantakaupungin, niin kuin täällä sitä kutsutaan. Ja voi ihanuutta, en voinut uskoa silmiäni kun Hakaniemen rannassa näin Iitan. Eikä muuten ollut Iitakaan, joka melkeinpä kuin hidastetussa elokuvassa hiipi luokseni. Mikä ihana tyttö! Ymmärsi sekä takaa-ajon että pystypainin päälle, tosin hihnan toisessa päässä olevat esiliinat olisivat voineet vähän hellittää otettaan.Iita oli kyllä ihana ja aika sähäkkä. Sitä tyttöä ei niin vaan pyöritelläkään, näytti jopa hampaita minullekin murinan kera. En kyllä ihan ymmärrä, että miksi Kaupunkiviihdyttäjäni hihnan toisessa päässä sanoi, että sen siitä saa kun on liian tungettelevainen.

tiistai 24. elokuuta 2010

Tähtioppilaan terveiset!

Tänään oli tiistai eli koulupäivä. Alan olla jo aika rutinoitunut, koska lähdin kouluun jo kolmatta kertaa. Sitäpaitsi luokkallemme oli taas tullut muutama uusi, joten tavallaanhan voi ajatella, että ikään kuin heihin verrattuna olen jo melkein kuin yläluokkalainen.
Tänään olikin mukava päivä. Ponit eivät olleet paikalla, eivätkä myöskään ne hieman olevinaan olevat dopparit, joille pitää hieman näyttää kuka on kukin. Pystyin siis keskittymään makupalojen hankkimiseen. Sehän se koulun tarkoitus on. Sitä parempi päivä, mitä täydempi massu.
Ja hopsan, tehtäväthän menivät oikein mukavasti tällä kertaa. No ollaanhan niitä kotona myös vähän harjoiteltu mutta ehkä tällä kertaa muutenkin tunnelma oli rennompi kun otin vähän(ok, no ehkä aika paljonkin) rauhallisemmin.
Sivulle tulo on aivan helppoa, ja tarkkasilmäinen opettajakin huomasi, että se meni täydellisesti(suora lainaus). Myös istuminen ja odottaminen on aivan helppoa. Ainakin siis kun ei kukaan häiritse. Mutta yritäpä itse istua herpaantumatta kun joku kolistelee kottikärryillä näkökenttäsi rajamailla.
Niin kuin tiedätte, opin menemään pesuvadin päälle jo ensimmäisellä koulukerralla. Mutta tällä kerralla nostin panoksia, ja päätin myös pyöriä sen ympärillä emäntäni kanssa. Enemmän herkkuja, tiedättehän.
 Kotimatkalla Kaupunkiviihdyttäjäni ylisti minua ja emäntääni. Mielestäni täysin aiheellisesti.Onneksi hän tajusi vielä jatkaa kehumista kotona, koska kyllä koulunkäynti käy ihan työstä.  Näin meidän kesken olen kyllä alkanut epäillä, että koulussa opetetaan enemmän sitä hihnan toista päätä mutta niin kauan kuin minä kerään palkkiot, niin tämä järjestelmä sopii minulle.
Koska käytökseni oli niin upeaa ja Kaupunkiviihdyttäjä niin tyytyväinen, pääsen heidän luokseen hoitoon viikonlopuksi. Vähän kyllä jännittää, että vieläkö he muistavat, että minä nukun nykyisin ihmisten sängyssä mutta kyllä kai, koska sängyssähän Tähtioppilaat nukkuvat.
ps. pahoittelen videon teknistä ongelmaa. Taitaa olla treenaamisen  tarvetta vähän muillakin kuin minulla. ;)

lauantai 21. elokuuta 2010

Laadukas uni on vain asento-kysymys

Ihmisille mainostetaan kaiken maailman erikoissänkyjä ja muotoiltuja tyynyjä mutta minä väitän, että paras uni on vain oikeasta asennosta kiinni. Eihän sen ole edes niin väliä onko koko trimmattukroppa sängyssä vai ei..

ps. täytyypä muuten hehkuttaa myös alkukotini mahtavista uutisista ja lähettää näin blogin kauttakin onnittelut! Joukkomme on kasvanut mahtavilla uusilla tulokkailla. Melkein kuin lottovoitto niille perheille, jotka saavat meikäläisiä luokseen. Katsokaapas nyt  minuakin ja touhuilujani!

tiistai 10. elokuuta 2010

Ensimmäinen koulupäivä!

" Kyllä nuo ponit ovat vähän liikaa "
En olekaan ehtinyt vielä kertomaan, että olen  tänä syksynä koululainen. Tänään oli ensimmäinen koulupäiväni Nummelan Vesikansassa. Kyllä minä heti arvasinkin, että jotain erityistä on tekeillä kun lähdin emäntäni kanssa Saaresta Kotiimme. Sitten vielä Kaupunkiviihdyttäjäni pelmahtivat paikalle ja lähdimme yhdessä ajelulle. En voinut olla innostumatta kun pääsimme perille. Intokierrokset nousivat jo parkkipaikalla kun näin toiset koulukaverini. (paitsi yhden Roin, jolla mielestäni on turhan koppava asenne mutta meidät siirrettiinkin heti alusta hieman erilleen toisistamme)
Osasin kaikki mitä siellä pitikin. Tai no, ainakin melkein. Aluksi on vain niin vaikea keskittyä. Tärkeintähän kuitenkin olivat herkut ja kyllä minä kehuistakin pidän. Opettajakin huomasi heti, että olen välkky kaveri ja opin nopeasti. Emäntänikin sai kehuja Kaupunkiviihdyttäjiltä, vaikka haluaisin huomauttaa, että minähän siinä kaiken työn tein.
" Katsokaa miten helppoa. "
Esim. ensimmäinen asia mitä opettelimme, oli pesuvadin päälle nouseminen. Helppoa. Tajusin heti. Opettelimme myös viereen tuloa. Siinäkin oli keskittyminen herpaantua kun yksi kavereista sai piipahtaa välillä koulun ulkopuolella metsikössä. Pitihän sitä seurata, että mikä on homman nimi, vaikka opettaja ja emäntäni odottivat että olisin pitkästynyt ja istahtanut. Minähän en niin vain pitkästykään, joten siinähän odottivat. Mutta kyllä minä sitten hieman autettuna tajusin mistä siinäkin hommassa oli kyse.
" Hetkinen, mitäs tuolla tapahtuu? "
Maahan meneminen ja siinä odottaminen oli lukujärjestyksemme viimeinen aine tänään. Pentumaisen helppoa. Maahan olen osannut mennä jo talvesta saakka, ja odottamisen opin mökillä jo ainakin pari viikkoa sitten. Mutta herkkuja tuli silläkin. Senkus vain pötkötteli maassa ja odotti. Eikö kuullostakin aika mukavalta koululta? 
Mutta sen verran voimille otti ensimmäinen koulupäivä, että Kotiin päästyä lepo maistui. Onneksi me koirat olemme niin fiksuja, ettei meidän tarvitse käydä koulua kuin kerran viikossa, ja silloinkin vain tunnin kerrallaan.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Taas tarkkana

"Jaahas, mitäs täällä tapahtuu?!"


Toiset luulevat, että meille koirille elämä on vain pelkkää pötköttelyä ja ruokailua. Olenpa tarkkakorvaisena kuullut jonkun sanoneen, ettemme ranskikset olisi aivan parhaimpia vahtikoiria. Kattia kanssa, jos nyt näin voimakas ilmaisu sallitaan. Kyllä tässä on saanut kesän aikana vahtia ympäristöä niin paljon, etten tiedä kuka sen paremmin olisi voinut tehdä. Sitäpaitsi, tarviiko heti ensimmäisenä käydä vieraan ihmisen nilkkaan kiinni, ehkäpä rotumme on vain niin kehittynyt, että haluaa ottaa vieraatkin sivistyneemmin vastaan.
"Hmm..mitäköhän tästäkin tulee.."
Jos ette kerro Kaupunki Viihdyttäjilleni, niin heistä tuntuu toisinaan olevan vielä extra-hommaa. Koko ajan saa olla silmä ja korva tarkkana. Tällä kertaa he kaivoivat varastosta esille sukset. Keskellä kesää. Kun saan nettiyhteyden toimimana paremmin, laitan teille kuvatodisteen, siitä minkälainen homma se oli minulle!

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Ampiaisia ja lihapullia

Johan pomppas! Nimittäin ikuiset kiusankappaleet, ampiaiset tekivät sen jälleen. Kyllä, kyllä. Minulle on tuhansia kertoja hoettu, että jättäisin ne rauhaan mutta minkäs teet kun ovat niin ärsyttäviä otuksia.
Viihdyttämisvuorossa olevat kaupunkilaisystäväni saivat tästä showsta päiväohjelmaa kerrakseen, joka alkoi sillä että kirmasin M:n ohi polulla ampiainen päässäni. Tästähän sitten sainkin melkoisen paukuran ja jouduin aktiivisen tarkkailun alle.
Olimme samaan aikaan lähdössä mökiltä. Matkalla kaupunkiin tuli heti autossa oksu. Sen jälkeen toinen. Näillä asioilla ei kai pitäisi kehuskella mutta niin isoa oksua viihdyttäjäni eivät vielä olleet nähneetkään. Takapenkille plumpsahti tasan tarkkaan koko ruokakuppini sisältö.
Loppumatkasta alkoi kärsivällisyyteni olla vähissä ja aloin tietynlaisen naukumisen joka tehoaa kaupunkiviihdyttäjiini aina. Jos alan komentelemaan haukahtelemalla he vain pyytävät minua olemaan hiljaa(voitteko kuvitella) mutta pienellä narinalla he saattavat luulla että jotain on oikeasti vialla. Tehosi nytkin ja pääsin N:n kanssa  autosta ulos hyvissä ajoin ennen tarkoitettua päätepysäkkiä. Ei minulla mitään hätää ollut. Kunhan halusin ulos. N kuitenkin kovin tarkkaili tekemisiäni kävelyn aikana ja kiinnitti huomiota epätavallisen runsaaseen halukkuuteni syödä heinää. Olenhan minä ruohoja napsinut koko kesän mutta nyt en meinannut muuhun pystyä keskittymäänkään, ja oksuthan siitä taas tuli.
Perillä oli huippuyllätys! Perheellinen lapsia. Ei yksi, eikä kaksi vaan kolme! Kyllä minä aikuisistakin pidän mutta lapset vain jaksavat touhuta kanssani luonnettani arvostavalla intensiteetillä ja riemulla.
Mutta mutta. Yhtäkkiä viihdyttäjiini tulikin vipinää. Alkoivat tuijotella silmiäni ja soittelemaan ympäri Helsinkiä. Päivystävälle eläinlääkärille kuulemma. Kummatkin silmäni olivat  turvonneet ja kyllä niitä kovasti syhyttikin. Ihan piti mattoon naamaa hinkata.
 Ensimmäisessä paikassa todettiin että täyttä on, ja kehoittivat mennä Viikkiin. Totesivat vielä sivulauseessa että oireista päätellen vaatii tiputusta. Viihdyttäjiäni ei naurattanut. Hyppäsimme kaikki autoon ja suuntasimme Viikin pieneläinklinikalle. En ollut siellä muuten aiemmin käynytkään.
Klinikalla rauhallinen vastaanottaja-täti kysyi ensimmäiseksi että olemmeko kokeilleet kyytablettia. N vastasi hölmistyneenä että oli luullut ettei niitä enää saa antaa. " Niin, ei kyyn puremiin." ; täti vastasi. N kertoi, että olin oksentanut tunnin sisällä jo viisi kertaa, ja silmäni olivat turvonneet äkillisesti, joten halusivat vain varmistaa ettei kyse ole mistään pahemmasta.
Vastaanottaja-täti oli jo lähettämässä meitä kotiin mutta vilkaistuaan N:n ilmettä hän heltyi. Täti kävi kertomassa tilanteesta lääkärille, eikä aikaakaan kun lääkäri tulikin tervehtimään meitä jonon ohi eteiseen. Hyvää palvelua, sanoisin. En minä sinne olisi halunnut moneksi tunniksi jäädäkään, vaikka olinkin kiinnostunut muista potilaista. Viihdyttäjilleni riitti, että joku katsoi, että kyse oli vain "normaalista allergisesta reaktiosta" eikä mistään vakavammasta, etenkin kun siellä ensimmäisessä paikassa peloteltiin heti tiputuksella.
Mutta tiedättekö mikä koko hommassa oli parasta? HK:n lihapullat! Voisin melkein harkita uudestaankin allergisen reaktion hankkimista, jos sillä lihapullia saa. Yrittivät nimittäin tuputtaa minulle sitä kyytablettia ensin paljaaltaan, ja sitten normaali papanoiden seassa. Pah! En kai minä nyt ihan noin vaan ala mitään lääkkeitä puputtamaan, joten Viihdyttäjäni tajusivat vetää lihapullakortin hihastaan.
En voinut uskoa tuuriani. Ei tassua, ei istumisia vaan lihapullia satelee pyytämättä. Olin niin hurmaantunut tilanteesta että istuin kyllä liikkumatta paikallani, ettei yksikään lihapulla menisi ohi suun. Ja niitä lihapullia tuli vielä illallakin. Eikä siinä vielä kaikki. Viihdyttäjäni M oli sen verran koko showsta sekaisin, että illalla vielä sanoi että saan tulla sänkyyn nukkumaan koska on ollut niin rankka päivä. No, Viihdyttäjäni taisivat vähän pelästyä, joten heitä rauhoittaakseen hyppäsin jalkopäähän kuorsaamaan jotta saisivat paremmin nukuttua. Ovat vielä vähän aloittelijoita näissä hommissa niin ottavat pienetkin asiat kovin vakavasti.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Rapurapu-rallaa!

" Epäillyttävää - todella epäilyttävää."
Hyvänen aika noita ihmisiä. Nyt ne ovat taas keksineet jotakin kummallista. Tuovat laiturilleni pesuvadin kanssa kuoriaisia.
" VUH - sanon MINÄ! "
Minä en tiedä oikein miten niihin suhtautuisin. Toisaalta olen utelias ja mukana  touhussa niin kuin aina mutta kyllä nämä mönkijät näyttävät  epäilyttäviltä. Eilen päätin jopa haukahtaa yhdelle vähän isommalle kokeilumielellä. Toisaalta minua myös vähän varoitellaan, etten työntäisi nokkaani ihan kiinni näihin kummallisuuksiin.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Sammalta sen olla pitää


 Ihmiset eivät aina ymmärrä, että moneen pulmaan parhaimmat ratkaisut ovat lähellä. Niin kuin esimerkiksi tähän helteeseen!
Yksi suosikkipaikoistani  on ehdottomasti sammalikko. Se on ihanan viileää, sen päällä on pehmeää kelliä ja piehtarointiin sammal sopii alustaksi mitä mainioimmin. Suosittelen myös kaikille ihmislukijoille. Ei tarvita mitään koneita ja sähkövempaimia.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Huh hellettä!

Vaikka olenkin kova kesämies, alkaa jo tummempiturkkista kuumottaa. Onneksi omistajani ovat ymmärtäneet hankkia minulle saaren jossa voin käydä järvessä juomassa ja vilvoittelemassa. Mutta kyllä pääasiallisesti  päivät menevät lepäillessä ja ohi ajavia veneitä vahtiessa.
Helsingin Viihdyttäjänikin kävivät tervehtimässä. Hoksasivat pitää minua seuravuorossa ollessaan vapaana. Ppalkinnoksi noinkin hienosta väläyksestä pysyttelin kiltisti omalla tontillani. Luulivat varmaan, että se oli jotenkin heidän ansiotaan mutta eihän  näin kuumalla jaksa minnekään livahdella. Katsotaan kun virkistävämmät tuulet tulevat, niin josko sitä kirmaisi taas mökkinaapureitakin tervehtimään. Ei sovi olla epäsosiaalinen, luulevat pian etteivät heidän mahdolliset herkkupalansa kelpaa minulle.

ps. rantaan oli saapunut kovin kiinnostavan näköinen kanootti..jään tarkkailemaan homman etenemistä ja raportoin siitä lisää vielä myöhemmin!

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Tahtoo purjeveneen



Voi kuulkaa, olen löytänyt uuden ihastuksen - purjeveneen! Olen aina ollut taitava lajissa kuin lajissa, ja moottoriveneessä olen kahden tassun varassa milloin vain. Mutta juhannuksena näin vasta todellisen vesien kulkuneuvon. Käytin kaiken tahdonvoimani ja valitsin strategiaksi parhaimman käytökseni sekä intensiivisen tuijotuksen. Ei auttanut - en (vielä) päässyt ottamaan tuota kiinnostavaa välinettä haltuun. Onneksi kotijoukkoni ovat kyseisiin veneisiin hieman ns. kallellaan niin uskon, että asia kyllä tulee korjaantumaan. Mutta kylläpä osasi olla kiinnostava ilmestys!

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Kätevä vinkki lajitovereille

Ihmisillä on usein tapana aloittaa outoja rituaaleja. Esim. Helsingin Viihdyttäjäni ovat välillä rasittavia ja odottavat herkkupaloista "vastalahjaksi" kaiken maailman temppuja. Olen keksinytkin uuden kätevän tavan makuupalan ansaitsemiseen. Kun kerran on opetettu istumaan, antamaan tassua sekä menemään makuulle - teen ne kaikki kolme kerralla. Kätevää! Istun, ojennan tassuja ja menen neljäsosaltaan makuuasentoon niin kyllähän sillä jo pitää herkkunsa ansaita. Voin myös varmuuden vuoksi heilauttaa kumpaakin tassua, niin ei jää ainakaan siitä kiinni että olisi väärä tassu rituaalissa mukana. Ei minulla ole koko päivää aikaa, ja kärsivällisyyttä odottaa, että mitähän sitä juuri nyt tällä kertaa halutaan. Joku kolmesta osuu kuitenkin oikeaan ja siitä pitäisi siitä minun laskujeni mukaan saada kolme herkkua. Mutta koitapa saa pitkäpiuhaiset ihmiset ymmärtämään tämä...

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Kyläilemässä kaupungissa

Kaikkihan tietävät että me ranskanbulldogit olemme kerrassaan vastustamattomia. Tänään siitä tuli taas yksi lisätodiste. Helsingin Viihdyttäjäni tulivat hakemaan minut kaupunkikylään, koska eivät olleet nähneet minua niiiiiin pitkääään aikaan. Mikäs siinä. Minähän nyt voin käydä ottamassa haltuun paikan kuin paikan.
Taisi siinä kylläkin iltalenkillä lähteä vähän innostuskierrokset ylärekisteriin kun lähdimme uusien hajujen perään. En oikein tiennyt että keskittyäkö hajuihin, toisiin koiriin, muihin kulkijoihin vai ensimmäisenä kulkemiseen, joka sekin on minulle tärkeä asia, ja niinpä alkumetrit olivat melkoista pyörähtelyä sekä puuskutusta. Arvatkaa janottiko kun pääsin kotiin!
Eikä mennyt kauaakaan kun simahdin yöunille. 

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Leppoisaa pötköttelyä



















Jotta ei menisi ihan pelkäksi urheiluksi pitkin maita ja mantuja niin laitetaanpa täällä mökiltä hieman rennompaakin kesätunnelmaa. Kyllä tuo täysipäiväinen oman perheen, ja naapureiden, vahtiminen käy ihan  työstä, joten lepoakin tarvii. Yksi meikäläisen lempipaikka torkuille on aurinkotuoli...

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Terveisiä mökiltä saaresta!


Olen ollut hieman laiska kirjoittamaan täältä mökiltä mutta näillä helteillä tykkään ottaa iisisti ja nauttia rauhallisesta loikoilusta. Eikä hosuminen näin alkukesästä olekaan hyväksi. Joudun keräämään voimia tungettelia sorsia varten. Ainakin viime kesänä ne röykimykset kehtasivat tunkea mailleni mustikoita popsimaan mutta jos eivät viime kesästä oppineet, niin tänä kesänä osaan jo olla valmiina.
Päivän paras hetki on ehdottomasti kun omistajani jättävät vähemmän tärkeät puuhastelunsa, ottavat pelastusliivini esiin ja lähdemme Karkaliin metsälenkille.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Vieraita ja varuste-esittelyä

Olipas taas menoa ja meininkiä. Sain yllättäen eilen vieraita. Naapuruston lajitoverini Loco, jota ennen olen tervehtinyt vain hihnan päästä, tuli tekemään pihatarkastuksen. Eikä siinä vielä kaikki, tovin kuluttua paikalle pelmahtivat Helsingin ihmisviihdyttäjäni. Toki oli olettavissakin, että heille pian tulee ikävä..
Olen muuten sitä mieltä, että meille pienemmissä kaupungeissa asuvillekin pitää saada omat koirapuistot. Ihmiset eivät niinkään ymmärrä kadulla ryntäilyn, säntäilyn, kieriskelyn ja painimisen päälle. Emmekä taajama-alueella saa muutenkaan pitää omistajiamme vapaana. Siinä voi joskus olla hermo koetuksella kummassakin päässä. Koirapuistossa saisimme omistajamme yhteen aitaukseen, sillä välin kun itse voisimme hyödyntää vapaan tantereen tuomaa rajatonta riemua. 
Viihdyttäjät ymmärsivät sentään tuliaisia. Boomerin kumisen reikäpallon. Sivukorvalla olen kuullut, että niitä on todella vaikea löytää. Hassua, koska kyseinen pallo sopii suuhun kuin suuhun, on pehmeä mutta kestävä, ja meillä sen saa hämmästyksekseni jopa viedä pihalta sisään.
Eläinkaupassa oli kyselty Viihdyttäjiltä, että mikä juuri tuossa pallossa on sitten niin hyvää. Myyjää valistettiin että kyseinen pallo on ennätyksellisesti säilynyt ehjänä jo pari vuotta esim. kahden bordercollien välisissä leikeissä.  Mutta se vieraslajeista, palataanpa tärkeämpään - öhöm - eli minuun.
Uusi pallo oli  hauska. Harvinaisen haastavaa kyllä tervehtiä ja yrittää napata uutta lelua samaan aikaan. Locon kanssa sujui myös mukavasti vaikka välillä vähän niskakarvat nousivat. Vaikka muuten olenkin erittäin kiltti ja pitkämielinen niin hämmentyyhän sitä  vähemmästäkin kun samoilla silitysapajilla pyörii toinenkin kaveri...

Pieni kuva eiliseltä ja suurempi  viime syksyltä -o9, mikäli huomio kiinnittyy linjoihini  ;)

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Mökkikauden avaus






Mahtavaa! Vihdoin päästiin siitä pahuksen sohjosta, ja pääsin viemään omistajani mökille. Sen lisäksi, että olen sofistikoitunut kaupunkikoira, viihdyn täydellisesti myös veden äärellä mökillä.
Ensinnäkin jonkunhan pitää olla laiturilla vahdissa, ja kyllähän minä jos kuka ymmärrän kevättuoksujen päälle.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Turvallisuus kunniaan!

En ole tainnut muistaa esitellä melko uusia autovaljaitani a.k.a. turvavöitäni. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikilla omasta turvallisuudestaan välittävillä koirilla pitäisi sellaiset olla. Ihan näin meidän kesken, on tuo ihmisten touhu välillä sen näköistä, että ihme että ollenkaan liikenteessä pärjäävät. Eivätkä varmaan pärjäisikään, jos me emme olisi valppaana ja takapenkeillä tarkkaavaisina!