Relailua myös lenkille

Ihmiset puhuvat tänä päivänä paljon jostakin downsiftaamisesta ja koiran älylläni ymmärrän, että se vain yksinkertaisesti tarkoittaa hidastamista. Ihmiset tulevat onnelisemmaksi kun ne tekevät asioita hitaammin.
Tässä minä olen päättänyt olla avuksi. Keinoja ei ole paljon mutta esim. lenkkeillessä yritän keskittyä mahdollisimman paljon haisteluun ja paikkojen tarkasteluun, ettei koko homma mene ihmisillä vain läpijuoksuksi.
Kaupunkiviihdyttäjä N:llä on myös paha tapa vain kävellä reipasta vauhtia eteen päin. Siinähän voi jäädä vaikka mitä huomaamatta. Onneksi sain viettää hänen kanssaan hieman aikaa ja opettaa rauhallisempaa etenemistä.
Otin ohjat omiin käsini. Lenkkimme kääntyessä kotiin päin, päätin mennä maahan makuulle. N on oppinut sentään jotakin, koska ei ihan heti hötkyillyt eikä alkanut tempomaan. Ja vinkiksi muillekin; ihmisten opettaminen vaatii kärsivällisyyttä. Ei riitä, jos teet tempun kerran tai kaksi, vaan sinun pitää toistaa sitä useasti yhden lenkin aikana.Minäkin jouduin käymään makuulle kahdeksan kertaa melko lyhyellä matkalla.
Paras hyöty saadaan, mitä enemmän tempulla on yleisiöä. Tämä varmistaa sen, ettei hihnan toisessa päässä ala häslinki. Ihmiset nimittäin tarkkailevat käytöstään muiden ihmisten läsnäollessa. Onneksi oli lauantai ja Helsingissä runsaasti ihmisiä liikkeellä. Eräskin terassiseurue oli tikahtua kun heittäydyin maahan sekä ennen, että jälkeen heidän pöytänsä. Silitykset ja asiaan kuuluvat ihailut kävin sentään vastaanottamassa pystyasennossa. Onhan minulla sentään käytöstavat.
N suoriutui harjoituksesta melko hyvin. Ääni ei kohonnut, hihnan kiskominen ei alkanut ja muutenkin hän näytti melko leppoisalta.Hän ymmärsi kokeilla houkuttelemista, kehumista, kannustusta ja jopa jonkinlaista ohjaamista. Onpa hyvä ettei hänen seisomisensa minun koulutuntieni laidalla ole mennyt aivan hukkaan.

Hämeentien loppupäässä päätin lisätä entisestään pökköä pesään. Huomasin kyllä, että liikennevaloissa keskelle suojatietä jääminen sai N:n pulssin vähän kohoamaan, joten päätin rauhoittaa tilanteen kokonaan. Ilman mitään sen suurempaa syytä, menin makaamaan. Koska se oli jo nähty, otin oikein kunnon pötköttelyasennon, mikä viilentää myös mukavasti vatsanalusta. N tajusi vinkin ja otti aivan rauhallisesti. Ohi kävelevälle pariskunnalle, hippipojalle, eläkeläismummolle, sadalle autolle, neljälle pyöräilijälle ja kokonaiselle raitiovaunulle tuli varmasti hyvä mieli. Näin sitä pitää kaupungissa muka kiireen keskellä elää!

Tytöt rules!

Terveisiä kaikille Helsingin Vallilasta! Tulin tänne eilen, ja olen jo ehtinyt kiertää  koko itäisen kantakaupungin, niin kuin täällä sitä kutsutaan. Ja voi ihanuutta, en voinut uskoa silmiäni kun Hakaniemen rannassa näin Iitan. Eikä muuten ollut Iitakaan, joka melkeinpä kuin hidastetussa elokuvassa hiipi luokseni. Mikä ihana tyttö! Ymmärsi sekä takaa-ajon että pystypainin päälle, tosin hihnan toisessa päässä olevat esiliinat olisivat voineet vähän hellittää otettaan.Iita oli kyllä ihana ja aika sähäkkä. Sitä tyttöä ei niin vaan pyöritelläkään, näytti jopa hampaita minullekin murinan kera. En kyllä ihan ymmärrä, että miksi Kaupunkiviihdyttäjäni hihnan toisessa päässä sanoi, että sen siitä saa kun on liian tungettelevainen.

Tähtioppilaan terveiset!

Tänään oli tiistai eli koulupäivä. Alan olla jo aika rutinoitunut, koska lähdin kouluun jo kolmatta kertaa. Sitäpaitsi luokkallemme oli taas tullut muutama uusi, joten tavallaanhan voi ajatella, että ikään kuin heihin verrattuna olen jo melkein kuin yläluokkalainen.
Tänään olikin mukava päivä. Ponit eivät olleet paikalla, eivätkä myöskään ne hieman olevinaan olevat dopparit, joille pitää hieman näyttää kuka on kukin. Pystyin siis keskittymään makupalojen hankkimiseen. Sehän se koulun tarkoitus on. Sitä parempi päivä, mitä täydempi massu.
Ja hopsan, tehtäväthän menivät oikein mukavasti tällä kertaa. No ollaanhan niitä kotona myös vähän harjoiteltu mutta ehkä tällä kertaa muutenkin tunnelma oli rennompi kun otin vähän(ok, no ehkä aika paljonkin) rauhallisemmin.
Sivulle tulo on aivan helppoa, ja tarkkasilmäinen opettajakin huomasi, että se meni täydellisesti(suora lainaus). Myös istuminen ja odottaminen on aivan helppoa. Ainakin siis kun ei kukaan häiritse. Mutta yritäpä itse istua herpaantumatta kun joku kolistelee kottikärryillä näkökenttäsi rajamailla.
Niin kuin tiedätte, opin menemään pesuvadin päälle jo ensimmäisellä koulukerralla. Mutta tällä kerralla nostin panoksia, ja päätin myös pyöriä sen ympärillä emäntäni kanssa. Enemmän herkkuja, tiedättehän.
 Kotimatkalla Kaupunkiviihdyttäjäni ylisti minua ja emäntääni. Mielestäni täysin aiheellisesti.Onneksi hän tajusi vielä jatkaa kehumista kotona, koska kyllä koulunkäynti käy ihan työstä.  Näin meidän kesken olen kyllä alkanut epäillä, että koulussa opetetaan enemmän sitä hihnan toista päätä mutta niin kauan kuin minä kerään palkkiot, niin tämä järjestelmä sopii minulle.
Koska käytökseni oli niin upeaa ja Kaupunkiviihdyttäjä niin tyytyväinen, pääsen heidän luokseen hoitoon viikonlopuksi. Vähän kyllä jännittää, että vieläkö he muistavat, että minä nukun nykyisin ihmisten sängyssä mutta kyllä kai, koska sängyssähän Tähtioppilaat nukkuvat.
ps. pahoittelen videon teknistä ongelmaa. Taitaa olla treenaamisen  tarvetta vähän muillakin kuin minulla. ;)

Laadukas uni on vain asento-kysymys

Ihmisille mainostetaan kaiken maailman erikoissänkyjä ja muotoiltuja tyynyjä mutta minä väitän, että paras uni on vain oikeasta asennosta kiinni. Eihän sen ole edes niin väliä onko koko trimmattukroppa sängyssä vai ei..

ps. täytyypä muuten hehkuttaa myös alkukotini mahtavista uutisista ja lähettää näin blogin kauttakin onnittelut! Joukkomme on kasvanut mahtavilla uusilla tulokkailla. Melkein kuin lottovoitto niille perheille, jotka saavat meikäläisiä luokseen. Katsokaapas nyt  minuakin ja touhuilujani!

Ensimmäinen koulupäivä!

" Kyllä nuo ponit ovat vähän liikaa "

En olekaan ehtinyt vielä kertomaan, että olen  tänä syksynä koululainen. Tänään oli ensimmäinen koulupäiväni Nummelan Vesikansassa. Kyllä minä heti arvasinkin, että jotain erityistä on tekeillä kun lähdin emäntäni kanssa Saaresta Kotiimme. Sitten vielä Kaupunkiviihdyttäjäni pelmahtivat paikalle ja lähdimme yhdessä ajelulle. En voinut olla innostumatta kun pääsimme perille. Intokierrokset nousivat jo parkkipaikalla kun näin toiset koulukaverini. (paitsi yhden Roin, jolla mielestäni on turhan koppava asenne mutta meidät siirrettiinkin heti alusta hieman erilleen toisistamme)
Osasin kaikki mitä siellä pitikin. Tai no, ainakin melkein. Aluksi on vain niin vaikea keskittyä. Tärkeintähän kuitenkin olivat herkut ja kyllä minä kehuistakin pidän. Opettajakin huomasi heti, että olen välkky kaveri ja opin nopeasti. Emäntänikin sai kehuja Kaupunkiviihdyttäjiltä, vaikka haluaisin huomauttaa, että minähän siinä kaiken työn tein.

" Katsokaa miten helppoa. "

Esim. ensimmäinen asia mitä opettelimme, oli pesuvadin päälle nouseminen. Helppoa. Tajusin heti. Opettelimme myös viereen tuloa. Siinäkin oli keskittyminen herpaantua kun yksi kavereista sai piipahtaa välillä koulun ulkopuolella metsikössä. Pitihän sitä seurata, että mikä on homman nimi, vaikka opettaja ja emäntäni odottivat että olisin pitkästynyt ja istahtanut. Minähän en niin vain pitkästykään, joten siinähän odottivat. Mutta kyllä minä sitten hieman autettuna tajusin mistä siinäkin hommassa oli kyse.

" Hetkinen, mitäs tuolla tapahtuu? "

Maahan meneminen ja siinä odottaminen oli lukujärjestyksemme viimeinen aine tänään. Pentumaisen helppoa. Maahan olen osannut mennä jo talvesta saakka, ja odottamisen opin mökillä jo ainakin pari viikkoa sitten. Mutta herkkuja tuli silläkin. Senkus vain pötkötteli maassa ja odotti. Eikö kuullostakin aika mukavalta koululta? 
Mutta sen verran voimille otti ensimmäinen koulupäivä, että Kotiin päästyä lepo maistui. Onneksi me koirat olemme niin fiksuja, ettei meidän tarvitse käydä koulua kuin kerran viikossa, ja silloinkin vain tunnin kerrallaan.

Hop-laa!