Näytetään tekstit, joissa on tunniste oppiminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oppiminen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 30. tammikuuta 2012

Työvoitto!

No nyt on kuulkaa täällä taas täysi touhu ja tohina päällä. Laitoin nimittäin emännän ja isännän lentokoneeseen sekä vähän lomailemaan, ja lähdin itse vahtimaan Viihdyttäjiä. Minä en semmoisista pitkistä lentokonematkoista välitä, saako semmoisissa härveleissä kunnossa ruokaakaan ja kun tykkään katsella ikkunasta maisemia niin olisivatko ne päästäneet minut aivan varmasti ohjaamoon..? Perilläkin olisi ollut kuuma ja vaikka tykkäänkin pötkötellä lämpimässä niin liika helle saa ikävästi läähättämään. Sitäpaitsi Viihdyttäjien kanssa on ollut niin hyvää edistymistä heidän oppimisessaan, niin nyt oli hyvä aika vähän kouluttaa heitä lisää.
Eikä ole mennyt se kaikki vaiva ja aika hukkaan minkä olen heidän opettamiseen laittanut. Myönnän, että välillä on ollut hermoissa pitelemistä kun on tuntunut, etteivät millään opi mutta nyt minulla on ilouutisia. Olen nimittäin siirtynyt heilläkin sänkyyn(!) nukkumaan. Huh huh, kyllä melkoisen kärsivällinen sain olla ja monta kertaa jouduin keskellä yötäkin hyppäämään edes takaisin lattiapaikan ja sängyn välillä. Työvoitto tämä oli siinäkin mielessä, että luulin jo jossain vaiheessa, etteivät ikinä opi, kun tässä meni kokonainen vuosi ennen kuin löydettiin järki tähän hommaan.
Vähän se vaati oveluutta. Ensimmäinen yö aloitettiin taas tavalliseen nuivaan tapaan. Viihdyttäjät sänkyyn ja minä naurettavaan "omaan" sänkyyni lattialle. No sittenpäs tein niin, että nuolin kovaäänisesti jalkojani todella pitkään, tehostaakseni vaikutusta  raavin myös korvan taustaani, jonka jälkeen vaeltelin vähän levottomana ja  kävin kuopimassa nojatuolia äänekkäästi. Pidin myös huolta siitä, että vähän hankasin silmääni, jotta se aamulla oli punertavan näköinen. Ja se tepsi. Viihdyttäjä N on välillä kovin selvänäköinen. Hän heti ymmärsi, että lattialla oli tietenkin jotain "allergisoivaa" ja jos pääsisin sänkyyn, niin allergia katoaisi.
Ja mikäs siinä. Heti kun pääsin sänkyyn niin nukuin levollisesti koko yön ja kas kummaa, enää ei kutittanut yhtään ja silmänikin on täysin parantunut! (no myönnettäköön, että sitä myös pyyhittiin muutaman kerran silmäaineella) Eikä minulla ole mitään tarvetta hötkyillä kesken yön yhtään minnekään. Kyllä sitkeys palkitaan!

tiistai 24. elokuuta 2010

Tähtioppilaan terveiset!

Tänään oli tiistai eli koulupäivä. Alan olla jo aika rutinoitunut, koska lähdin kouluun jo kolmatta kertaa. Sitäpaitsi luokkallemme oli taas tullut muutama uusi, joten tavallaanhan voi ajatella, että ikään kuin heihin verrattuna olen jo melkein kuin yläluokkalainen.
Tänään olikin mukava päivä. Ponit eivät olleet paikalla, eivätkä myöskään ne hieman olevinaan olevat dopparit, joille pitää hieman näyttää kuka on kukin. Pystyin siis keskittymään makupalojen hankkimiseen. Sehän se koulun tarkoitus on. Sitä parempi päivä, mitä täydempi massu.
Ja hopsan, tehtäväthän menivät oikein mukavasti tällä kertaa. No ollaanhan niitä kotona myös vähän harjoiteltu mutta ehkä tällä kertaa muutenkin tunnelma oli rennompi kun otin vähän(ok, no ehkä aika paljonkin) rauhallisemmin.
Sivulle tulo on aivan helppoa, ja tarkkasilmäinen opettajakin huomasi, että se meni täydellisesti(suora lainaus). Myös istuminen ja odottaminen on aivan helppoa. Ainakin siis kun ei kukaan häiritse. Mutta yritäpä itse istua herpaantumatta kun joku kolistelee kottikärryillä näkökenttäsi rajamailla.
Niin kuin tiedätte, opin menemään pesuvadin päälle jo ensimmäisellä koulukerralla. Mutta tällä kerralla nostin panoksia, ja päätin myös pyöriä sen ympärillä emäntäni kanssa. Enemmän herkkuja, tiedättehän.
 Kotimatkalla Kaupunkiviihdyttäjäni ylisti minua ja emäntääni. Mielestäni täysin aiheellisesti.Onneksi hän tajusi vielä jatkaa kehumista kotona, koska kyllä koulunkäynti käy ihan työstä.  Näin meidän kesken olen kyllä alkanut epäillä, että koulussa opetetaan enemmän sitä hihnan toista päätä mutta niin kauan kuin minä kerään palkkiot, niin tämä järjestelmä sopii minulle.
Koska käytökseni oli niin upeaa ja Kaupunkiviihdyttäjä niin tyytyväinen, pääsen heidän luokseen hoitoon viikonlopuksi. Vähän kyllä jännittää, että vieläkö he muistavat, että minä nukun nykyisin ihmisten sängyssä mutta kyllä kai, koska sängyssähän Tähtioppilaat nukkuvat.
ps. pahoittelen videon teknistä ongelmaa. Taitaa olla treenaamisen  tarvetta vähän muillakin kuin minulla. ;)