Paluu kotiin ja kouluun

Piipahdus pääkaupunkiseudulla sujui oikein mukavasti. Paikat alkavat käydä tutuiksi, ja vaikka rappukäytävässä liikkujia on aina syytä hieman kuullostella, en ole enää jaksanut joka aamu postinjakajaakaan haukkua. 
Myös Kaupunkiviihdyttäjäni käyttäytyivät hyvin. Vielä heillä on pientä epäloogisuutta nukkumisasioissa mutta muutos on oikeaan suuntaan. Nyt saan jo hypätä sänkyyn, vaikkakin vain jalkopäähän mutta eihän se ole temppu eikä mikään ryömiä siitä sitten sentti sentiltä ylemmäs. Ennen puolta yötä olen jo helposti hivuttautunut keskelle kuorsaamaan.
Kotiin palattuani minua odottikin taas koulu. Alan pitämään opettajastamme Marjaana Mäkelästä kerta kerralta enemmän! Arvatkaa mitä hän tällä kerralla sanoi? Hän sanoi kuuluvaan ääneen, että me ranskikset näemmä opimme mitä vain tuosta noin, ja olemme yksiä älykkäimpiä koiria mitä hän on tavannut. Ja huom. Marjaana on nähnyt paljon koiria. Tällä kertaa hän myös rapsutteli minua ja sanoi, että aina on parempi, että koira on vaikka hieman yli-innokas/ystävällinen kuin että muriseva ja vetäytyvä.(Kyllä!) Eikä edes haitannut, että hän kutsui minua sammakoksi, koska melkein sain jopa napattua hänen lapasensa! 

Emännän kanssa meni myös hienosti. Pujottelimme kuulkaa sellaista vauhtia kentälle laitettujen töttröiden välistä, että suoritusta ihailleet Kaupunkiviihdyttäjät näkivät meissä jo  selkeät agilitylahjakkuudet. Minkäs teet, kaikkihan onnistuu ja vauhdilla, kunhan vain palkkiot ovat kohdillaan. - ja köh..kunhan minä pysty keskittymään ;) 

Tähtioppilaan terveiset!

Tänään oli tiistai eli koulupäivä. Alan olla jo aika rutinoitunut, koska lähdin kouluun jo kolmatta kertaa. Sitäpaitsi luokkallemme oli taas tullut muutama uusi, joten tavallaanhan voi ajatella, että ikään kuin heihin verrattuna olen jo melkein kuin yläluokkalainen.
Tänään olikin mukava päivä. Ponit eivät olleet paikalla, eivätkä myöskään ne hieman olevinaan olevat dopparit, joille pitää hieman näyttää kuka on kukin. Pystyin siis keskittymään makupalojen hankkimiseen. Sehän se koulun tarkoitus on. Sitä parempi päivä, mitä täydempi massu.
Ja hopsan, tehtäväthän menivät oikein mukavasti tällä kertaa. No ollaanhan niitä kotona myös vähän harjoiteltu mutta ehkä tällä kertaa muutenkin tunnelma oli rennompi kun otin vähän(ok, no ehkä aika paljonkin) rauhallisemmin.
Sivulle tulo on aivan helppoa, ja tarkkasilmäinen opettajakin huomasi, että se meni täydellisesti(suora lainaus). Myös istuminen ja odottaminen on aivan helppoa. Ainakin siis kun ei kukaan häiritse. Mutta yritäpä itse istua herpaantumatta kun joku kolistelee kottikärryillä näkökenttäsi rajamailla.
Niin kuin tiedätte, opin menemään pesuvadin päälle jo ensimmäisellä koulukerralla. Mutta tällä kerralla nostin panoksia, ja päätin myös pyöriä sen ympärillä emäntäni kanssa. Enemmän herkkuja, tiedättehän.
 Kotimatkalla Kaupunkiviihdyttäjäni ylisti minua ja emäntääni. Mielestäni täysin aiheellisesti.Onneksi hän tajusi vielä jatkaa kehumista kotona, koska kyllä koulunkäynti käy ihan työstä.  Näin meidän kesken olen kyllä alkanut epäillä, että koulussa opetetaan enemmän sitä hihnan toista päätä mutta niin kauan kuin minä kerään palkkiot, niin tämä järjestelmä sopii minulle.
Koska käytökseni oli niin upeaa ja Kaupunkiviihdyttäjä niin tyytyväinen, pääsen heidän luokseen hoitoon viikonlopuksi. Vähän kyllä jännittää, että vieläkö he muistavat, että minä nukun nykyisin ihmisten sängyssä mutta kyllä kai, koska sängyssähän Tähtioppilaat nukkuvat.
ps. pahoittelen videon teknistä ongelmaa. Taitaa olla treenaamisen  tarvetta vähän muillakin kuin minulla. ;)

Ensimmäinen koulupäivä!

" Kyllä nuo ponit ovat vähän liikaa "

En olekaan ehtinyt vielä kertomaan, että olen  tänä syksynä koululainen. Tänään oli ensimmäinen koulupäiväni Nummelan Vesikansassa. Kyllä minä heti arvasinkin, että jotain erityistä on tekeillä kun lähdin emäntäni kanssa Saaresta Kotiimme. Sitten vielä Kaupunkiviihdyttäjäni pelmahtivat paikalle ja lähdimme yhdessä ajelulle. En voinut olla innostumatta kun pääsimme perille. Intokierrokset nousivat jo parkkipaikalla kun näin toiset koulukaverini. (paitsi yhden Roin, jolla mielestäni on turhan koppava asenne mutta meidät siirrettiinkin heti alusta hieman erilleen toisistamme)
Osasin kaikki mitä siellä pitikin. Tai no, ainakin melkein. Aluksi on vain niin vaikea keskittyä. Tärkeintähän kuitenkin olivat herkut ja kyllä minä kehuistakin pidän. Opettajakin huomasi heti, että olen välkky kaveri ja opin nopeasti. Emäntänikin sai kehuja Kaupunkiviihdyttäjiltä, vaikka haluaisin huomauttaa, että minähän siinä kaiken työn tein.

" Katsokaa miten helppoa. "

Esim. ensimmäinen asia mitä opettelimme, oli pesuvadin päälle nouseminen. Helppoa. Tajusin heti. Opettelimme myös viereen tuloa. Siinäkin oli keskittyminen herpaantua kun yksi kavereista sai piipahtaa välillä koulun ulkopuolella metsikössä. Pitihän sitä seurata, että mikä on homman nimi, vaikka opettaja ja emäntäni odottivat että olisin pitkästynyt ja istahtanut. Minähän en niin vain pitkästykään, joten siinähän odottivat. Mutta kyllä minä sitten hieman autettuna tajusin mistä siinäkin hommassa oli kyse.

" Hetkinen, mitäs tuolla tapahtuu? "

Maahan meneminen ja siinä odottaminen oli lukujärjestyksemme viimeinen aine tänään. Pentumaisen helppoa. Maahan olen osannut mennä jo talvesta saakka, ja odottamisen opin mökillä jo ainakin pari viikkoa sitten. Mutta herkkuja tuli silläkin. Senkus vain pötkötteli maassa ja odotti. Eikö kuullostakin aika mukavalta koululta? 
Mutta sen verran voimille otti ensimmäinen koulupäivä, että Kotiin päästyä lepo maistui. Onneksi me koirat olemme niin fiksuja, ettei meidän tarvitse käydä koulua kuin kerran viikossa, ja silloinkin vain tunnin kerrallaan.