Huh huh mitä ohjelmia..!

Televisio ei tee kyllä ihmisille yhtään hyvää. Olen kuullut heidän itsekin sanovan "ettei sieltä mitään tule", ja kuinkas ollakaan, silti ne tapittavat ruutua liikkumatta, eivätkä edes välttämättä leiki samalla, mikä nyt olisi huomattavasti järkevämpää tekemistä.

Mutta eniten minua huolestuttavat TV:stä tulevat ns. koirankoulutusohjelmat. Ne ovat tulvillaan huonoja ideoita. Eilenkin tuli se ärsyttävä "Koirakuiskaaja" joka meni täysin pilaamaan hyvin sujuvat rutiinit eräässä perheessä! Näin vilauksen kun perheen päällä, fiksun tuntuisella Bostoninterrierillä oli homma hyvin hanskassa. Talossa oli mukavasti riehumistilaa, minkä kolleega käyttikin hyvin, ja usein, hyödykseen.  Samainen kaveri oli myös keksinyt aivan huippuhauskan yhteisen leikin perheen lapsen kanssa. Aamutossujen ryöstön! Voi että kun lapsellakin oli hauskaa kun tämä Boston jaksoi päivittäin varastaa hänen aamutossunsa itselleen! Eikä se ollut mikään lyhyt leikki. Siihen sai osallistua koko perhe.

Mutta mitä tekee Koirakuiskaaja - tulee ja pistää stopin kaikelle. Ei riehumista, ei tossuleikkiä, ei leikkimielistä "Kuka on oikeasti Pomo-kisailua.. ei siis  mitään. On se Koirakuiskaaja kanssa kuulkaa isotteleva kaveri! Haluaa aina kaiken huomion itselleen. Mikä oikeus hänellä on tulla kenenkään kotireviirille osoittelemaan??

Huolestuttavinta tässä kaikessa on, että Viihdyttäjillä on tapana välillä katsoa näitä järkyttävän huonoja ohjelmia - ja auta armias että saan nähdä vaivaa, jotta saan kitkettyä ohjelmista saadut "hyvät ideat" heidän käytöksestään. Niistähän se naurettava "ei koiraa sänkyyn" -ideakin on varmasti tullut.. Sitäpaitsi, olin jo viimeksi huomaavinani tervehdystilanteessa, että se oli tavallista vaisumpi - kun ei nyt vaan olisivat saaneet päähänsä mitään ideaa "hillitystä ja hallitusta" ihmisten kohtaamisharjoituksesta...Juuri kun olen saanut kehitettyä tämän talven "napataan hieman hanskasta"-rutiiniani!  Hei, minähän olen ranskanbulldoggi!!

Ensimmäinen koulupäivä!

" Kyllä nuo ponit ovat vähän liikaa "

En olekaan ehtinyt vielä kertomaan, että olen  tänä syksynä koululainen. Tänään oli ensimmäinen koulupäiväni Nummelan Vesikansassa. Kyllä minä heti arvasinkin, että jotain erityistä on tekeillä kun lähdin emäntäni kanssa Saaresta Kotiimme. Sitten vielä Kaupunkiviihdyttäjäni pelmahtivat paikalle ja lähdimme yhdessä ajelulle. En voinut olla innostumatta kun pääsimme perille. Intokierrokset nousivat jo parkkipaikalla kun näin toiset koulukaverini. (paitsi yhden Roin, jolla mielestäni on turhan koppava asenne mutta meidät siirrettiinkin heti alusta hieman erilleen toisistamme)
Osasin kaikki mitä siellä pitikin. Tai no, ainakin melkein. Aluksi on vain niin vaikea keskittyä. Tärkeintähän kuitenkin olivat herkut ja kyllä minä kehuistakin pidän. Opettajakin huomasi heti, että olen välkky kaveri ja opin nopeasti. Emäntänikin sai kehuja Kaupunkiviihdyttäjiltä, vaikka haluaisin huomauttaa, että minähän siinä kaiken työn tein.

" Katsokaa miten helppoa. "

Esim. ensimmäinen asia mitä opettelimme, oli pesuvadin päälle nouseminen. Helppoa. Tajusin heti. Opettelimme myös viereen tuloa. Siinäkin oli keskittyminen herpaantua kun yksi kavereista sai piipahtaa välillä koulun ulkopuolella metsikössä. Pitihän sitä seurata, että mikä on homman nimi, vaikka opettaja ja emäntäni odottivat että olisin pitkästynyt ja istahtanut. Minähän en niin vain pitkästykään, joten siinähän odottivat. Mutta kyllä minä sitten hieman autettuna tajusin mistä siinäkin hommassa oli kyse.

" Hetkinen, mitäs tuolla tapahtuu? "

Maahan meneminen ja siinä odottaminen oli lukujärjestyksemme viimeinen aine tänään. Pentumaisen helppoa. Maahan olen osannut mennä jo talvesta saakka, ja odottamisen opin mökillä jo ainakin pari viikkoa sitten. Mutta herkkuja tuli silläkin. Senkus vain pötkötteli maassa ja odotti. Eikö kuullostakin aika mukavalta koululta? 
Mutta sen verran voimille otti ensimmäinen koulupäivä, että Kotiin päästyä lepo maistui. Onneksi me koirat olemme niin fiksuja, ettei meidän tarvitse käydä koulua kuin kerran viikossa, ja silloinkin vain tunnin kerrallaan.