Herkkusaalis Saaresta!

Vaikka tykkäänkin näillä syyskylmillä pötkötellä sisätiloissa, niin kyllä se on Perheen Metsästäjän tuotava myös laumalle välillä murkinaa pöytään. Niinpä päätin vähän kalastella herkkuja, ja aika hyvän saaliin sainkin. No, isäntä kaverinsa kanssa saattoi vähän auttaa mutta kyllä varsinaisen tärkeän vahtityön tein minä. Mutta huh, että en malttanut odottaa, että saataisiin Herkku-Kuore verkoista!

Syyspötköttelyä ja lehtijahtia

Kesällä tuli tehtyä paljon hommia, joten nyt olenkin sitten keskittynyt rentoutumiseen. Ei näillä keleillä oikein pihalla niin pakko olekaan pyöriä, koska syksyllä tuntuu Saarenkin meininki rauhoittuvan. Ei tarvitse seurata laiturilta ohi ajavia kulkuneuvoja, ampiaiset ja muut ötökätkin ovat tajunneet kadota jonnekin, eikä niitä himputin käärmeitäkään ole enää näkynyt. Niinpä olen voinut vetäytyä mökin uumeniin hyvin ansaitulle syyslevolle. Olen muutenkin  päättänyt nauttia täysin näistä viimeisistä mökkiviikoista kunnon päikkäreiden merkeissä. Mikäs sen mukavampaa onkaan kuin makoilla sisällä puoliksi peiton alla,  tuulen tuivertaessa ulkosalla. Mutta ehei, en minä kokonaan ole toimettomaksi heittäytynyt, veneilyssä on nyt sellainen jännä hauskuutuslisä, että syksyn tultua on aivan parasta jahdata tuulessa pyöriviä lehtiä! Ja olenhan minä niin nopea ja ketterä, että ne vauhdissa suuhuni nappaan! 

Portin takaa kurkitaan

Kotipihallani on pienoinen aitaportti mukamas rajaamassa jotenkin kulkuani, vaikka oikeasti koko kulmakuntahan on minun aluettani mutta en ole siitä nyt sen kummemmin alkanut meuhkaamaan. Saan kuitenkin emäntäni lähtemään kanssani kävelylenkeille lähes aina kun haluan, joten liikkumatilaa on varsin mukavasti, ja onhan se yhdessä ulkoilu muutenkin mukavampaa. Portti on ainoastaan tiellä kun Kaupunkiviihdyttäjät tulevat kylään. Ne vitsikkäät ovat aloittaneet uuden leikin. Kun minulle on ensin kerrottu, että he ovat tulossa, ja olen siirtynyt asemiin ottamaan heidät - niin jompi kumpi vain kurkkaa (!) nurkan takaa, eivätkä he ryntääkään heti luokseni. Ja minkäs siinä sitten teet - tuo portti on siinä välissä, niin ei siinä auta muu kuin nostaa vähän ääntä ja komentaa heidät heti paikalla esiin. Enhän minäkään nyt koko päivää jaksa odotella, että minua tullaan asianmukaisesti tervehtimään. Onneksi tajusivat sentään heti leikkiä pallolla kanssani. En muuten heti irrottanut. 

Kipinävahti antibioottikuurilla

Hrrrr, syksy alkaa olla jo vilpoinen. Minäkin pötköttelen mielelläni saaressani sisätiloissa, enkä ole jaksanut paimentaa edes naapureita nyt kun parhaimmat tervehdyskelit on nähty. Viikonloppuna omistajani polttelivat hieman ylimääräisiä oksia, ja pakkohan siinä oli ottaa kipinävahdin hommat osaaviin tassuihin. Emäntäni tosin pelkäsi, että saisin kipinän niskaani mutta eihän näin tarkka-aistiselle kaverille sellaista vahinkoa pääse käymään! Vinkiksi teillekin, että syysflunssalta säästyy kun pitää itsensä lämpimänä, vaikkakin sitten pihalla palavan tynnyrin kyljessä. Muulta terveysrintamalta sellaisia uutisia, että minulle napsahti antibioottikuuri. Ei mitään vakavaa, perus..köh..koirientautia.

Koko Kulmakunnan Kingi

Kaupunkiviihdyttäjieni iloksi olen tullut katsomaan, että heidänkin kulmillaan asiat ovat pysyneet järjestyksessä. Ja katsomista täällä onkin, sillä joka kulmalta on koko ajan joku tulossa. Joku hitaammin hoksaava saattaisi vaikka missata ohikulkijan jos toisenkin, mutta minä kyllä ehdin huomata jokaisen joka vain näkökentässä vilahtaakin!
Viihdyttäjäni N on alkanut tänään kutsua minua "vitsikkäästi" koko Kulmakunnan Kingiksi. En ole aivan varma olenko vakuuttunut hänen äänen sävystään. Ilmeisesti koko uusi lempinimeni on nyt kehittynyt siitä kun minulla tuppaavat hieman niskakarvat  nousemaan ja rintakehä röyhistymään muita nelijalkaisia nähdessäni. Mutta mitä vitsikästä siinä on? Sehän on aivan ymmärrettävää! Enhän minä tiedä millä asioilla kukakin pitkin kyliä liikkuu, joten hyvä se on  varmuuden vuoksi näyttää jo etukäteen vastaantulevalle, että täällä sitä kokoa ja näköä riittää. Etteivät saa mitään turhia ideoita. Minulla on sentään hihnan toinenkin pää kontollani. Viihdyttäjäni saisi mielestäni olla vain iloinen, että minun kanssani uskaltaa liikkua vähän pimeämmälläkin kun kerran meikäläinen ei epäröi esitellä kokoaan. N vain mutisi tänään jotakin sen suuntaista, että esim. omalla pihalla naapureita nähdessä olisi ihan mukavaa, jos jättäisin kovanaama -esitykseni vähän vähemmälle, ja keskittyisin vain esittelemään omia hurmaavia puoliani. "Ihmiset, niin vaativia." *huokaus*

Kiirettä pitää

Muutama koiran tovi on viivähtänyt viimeisestä postauksesta mutta kyllähän te tiedätte minkälaista seurakoiran työ on, ja ihanaa että olette jaksaneet aina silti välillä käydä kurkkailemassa kuulumisiani. Jättäkää ihmeessä kommentteja! Kyllä minä heti vastaan kun vain päähommiltani ehdin. Ihmiset vievät kaiken ajan, vaikka niille yrittää välillä keksiä kaikenlaista puuhastelua. Viikonloppuna vein sekä Omistajani että Kaupunkiviihdyttäjäni reippaalle syyskävelylle läheiselle lentokentälle. Ajattelin, että tekisi ihan hyvää heillekin päästä kirmailemaan hieman vapaamuotoisempaan ympäristöön. Ja tekihän se. Hieman kyllä jo mietin että mitä jos joku muu koira näkee, sen verran päättöminä kirmailivat ympäriinsä..

Ensimmäinen koulupäivä!

" Kyllä nuo ponit ovat vähän liikaa "

En olekaan ehtinyt vielä kertomaan, että olen  tänä syksynä koululainen. Tänään oli ensimmäinen koulupäiväni Nummelan Vesikansassa. Kyllä minä heti arvasinkin, että jotain erityistä on tekeillä kun lähdin emäntäni kanssa Saaresta Kotiimme. Sitten vielä Kaupunkiviihdyttäjäni pelmahtivat paikalle ja lähdimme yhdessä ajelulle. En voinut olla innostumatta kun pääsimme perille. Intokierrokset nousivat jo parkkipaikalla kun näin toiset koulukaverini. (paitsi yhden Roin, jolla mielestäni on turhan koppava asenne mutta meidät siirrettiinkin heti alusta hieman erilleen toisistamme)
Osasin kaikki mitä siellä pitikin. Tai no, ainakin melkein. Aluksi on vain niin vaikea keskittyä. Tärkeintähän kuitenkin olivat herkut ja kyllä minä kehuistakin pidän. Opettajakin huomasi heti, että olen välkky kaveri ja opin nopeasti. Emäntänikin sai kehuja Kaupunkiviihdyttäjiltä, vaikka haluaisin huomauttaa, että minähän siinä kaiken työn tein.

" Katsokaa miten helppoa. "

Esim. ensimmäinen asia mitä opettelimme, oli pesuvadin päälle nouseminen. Helppoa. Tajusin heti. Opettelimme myös viereen tuloa. Siinäkin oli keskittyminen herpaantua kun yksi kavereista sai piipahtaa välillä koulun ulkopuolella metsikössä. Pitihän sitä seurata, että mikä on homman nimi, vaikka opettaja ja emäntäni odottivat että olisin pitkästynyt ja istahtanut. Minähän en niin vain pitkästykään, joten siinähän odottivat. Mutta kyllä minä sitten hieman autettuna tajusin mistä siinäkin hommassa oli kyse.

" Hetkinen, mitäs tuolla tapahtuu? "

Maahan meneminen ja siinä odottaminen oli lukujärjestyksemme viimeinen aine tänään. Pentumaisen helppoa. Maahan olen osannut mennä jo talvesta saakka, ja odottamisen opin mökillä jo ainakin pari viikkoa sitten. Mutta herkkuja tuli silläkin. Senkus vain pötkötteli maassa ja odotti. Eikö kuullostakin aika mukavalta koululta? 
Mutta sen verran voimille otti ensimmäinen koulupäivä, että Kotiin päästyä lepo maistui. Onneksi me koirat olemme niin fiksuja, ettei meidän tarvitse käydä koulua kuin kerran viikossa, ja silloinkin vain tunnin kerrallaan.