Mökillä käymässä

Vein emännän ja isännän mökillä käymään. Eivät voineet lähteä  yksin, koska jäätilanne on jo sellainen, että pitää olla joku kokenut jäilläliikkuja mukana. Ja kyllä minä mökille mielelläni lähdenkin, vaikka suoraan sanottuna, ei tuohon kesämökkeily-sanaan ei ole aivan tuulesta temmattu tuota kesä sanaa..
 Nurkat ja ympäristön tarkistin huolellisesti. Polut näin talviaikaan olivat hieman ahtaat, jopa minun sutjakalle kropalleni riehaantua mutta eipä hätää, jäällä on meikäläisellekin tilaa kirmailla.

Kipinävahti antibioottikuurilla

Hrrrr, syksy alkaa olla jo vilpoinen. Minäkin pötköttelen mielelläni saaressani sisätiloissa, enkä ole jaksanut paimentaa edes naapureita nyt kun parhaimmat tervehdyskelit on nähty. Viikonloppuna omistajani polttelivat hieman ylimääräisiä oksia, ja pakkohan siinä oli ottaa kipinävahdin hommat osaaviin tassuihin. Emäntäni tosin pelkäsi, että saisin kipinän niskaani mutta eihän näin tarkka-aistiselle kaverille sellaista vahinkoa pääse käymään! Vinkiksi teillekin, että syysflunssalta säästyy kun pitää itsensä lämpimänä, vaikkakin sitten pihalla palavan tynnyrin kyljessä. Muulta terveysrintamalta sellaisia uutisia, että minulle napsahti antibioottikuuri. Ei mitään vakavaa, perus..köh..koirientautia.

Taas tarkkana

"Jaahas, mitäs täällä tapahtuu?!"

Toiset luulevat, että meille koirille elämä on vain pelkkää pötköttelyä ja ruokailua. Olenpa tarkkakorvaisena kuullut jonkun sanoneen, ettemme ranskikset olisi aivan parhaimpia vahtikoiria. Kattia kanssa, jos nyt näin voimakas ilmaisu sallitaan. Kyllä tässä on saanut kesän aikana vahtia ympäristöä niin paljon, etten tiedä kuka sen paremmin olisi voinut tehdä. Sitäpaitsi, tarviiko heti ensimmäisenä käydä vieraan ihmisen nilkkaan kiinni, ehkäpä rotumme on vain niin kehittynyt, että haluaa ottaa vieraatkin sivistyneemmin vastaan.

"Hmm..mitäköhän tästäkin tulee.."

Jos ette kerro Kaupunki Viihdyttäjilleni, niin heistä tuntuu toisinaan olevan vielä extra-hommaa. Koko ajan saa olla silmä ja korva tarkkana. Tällä kertaa he kaivoivat varastosta esille sukset. Keskellä kesää. Kun saan nettiyhteyden toimimana paremmin, laitan teille kuvatodisteen, siitä minkälainen homma se oli minulle!

Sammalta sen olla pitää

 Ihmiset eivät aina ymmärrä, että moneen pulmaan parhaimmat ratkaisut ovat lähellä. Niin kuin esimerkiksi tähän helteeseen!
Yksi suosikkipaikoistani  on ehdottomasti sammalikko. Se on ihanan viileää, sen päällä on pehmeää kelliä ja piehtarointiin sammal sopii alustaksi mitä mainioimmin. Suosittelen myös kaikille ihmislukijoille. Ei tarvita mitään koneita ja sähkövempaimia.

Huh hellettä!

Vaikka olenkin kova kesämies, alkaa jo tummempiturkkista kuumottaa. Onneksi omistajani ovat ymmärtäneet hankkia minulle saaren jossa voin käydä järvessä juomassa ja vilvoittelemassa. Mutta kyllä pääasiallisesti  päivät menevät lepäillessä ja ohi ajavia veneitä vahtiessa.
Helsingin Viihdyttäjänikin kävivät tervehtimässä. Hoksasivat pitää minua seuravuorossa ollessaan vapaana. Ppalkinnoksi noinkin hienosta väläyksestä pysyttelin kiltisti omalla tontillani. Luulivat varmaan, että se oli jotenkin heidän ansiotaan mutta eihän  näin kuumalla jaksa minnekään livahdella. Katsotaan kun virkistävämmät tuulet tulevat, niin josko sitä kirmaisi taas mökkinaapureitakin tervehtimään. Ei sovi olla epäsosiaalinen, luulevat pian etteivät heidän mahdolliset herkkupalansa kelpaa minulle.

ps. rantaan oli saapunut kovin kiinnostavan näköinen kanootti..jään tarkkailemaan homman etenemistä ja raportoin siitä lisää vielä myöhemmin!

Mökkikauden avaus

Mahtavaa! Vihdoin päästiin siitä pahuksen sohjosta, ja pääsin viemään omistajani mökille. Sen lisäksi, että olen sofistikoitunut kaupunkikoira, viihdyn täydellisesti myös veden äärellä mökillä.
Ensinnäkin jonkunhan pitää olla laiturilla vahdissa, ja kyllähän minä jos kuka ymmärrän kevättuoksujen päälle.