Vaativa homma tarvitsee osaavan tekijän

Mukavaa toukokuuta kaikille ja terveisiä Saaresta! Toin emännän ja isännän tänne hieman ennen vappua, ja mukavastihan meillä on täällä mennyt. Herkkukalaa ja lekottelua on riittänyt.
Ihan parasta on kun saan olla vapaana, mutta sitä en tiedä mikä ihme siinä on, että välillä täällä satelee vettä niskaan kun menen tunkiota tarkastamaan. Taivas on aivan pilvetön, eikän missään muualla sada, paitsi minuun niskaani! Ja tämä kummallinen ilmiö toistuu vain kun olen menossa tunkiolle tai olen jo siellä. On se kummallista, että vettä voi tulla vain yhdessä paikassa.. Täytyy nyt ihan tarkkailla tätä tilannetta.. En minä sitä tunkiotakaan nyt ihan kokonaan haluaisi jättää sinne niine hyvineen, jonkunhan siellä pitää käydä katsomassa, että kaikki on kunnossa.

 Olen ottanut myös itselleni vähän myös uusi kesähommia, kuten yläkuvasta näkyy! Kyllä, olen alkanut vastuulliseksi kesäposteljooniksi - ja täytyy sanoa, että aika hienosti homma minulta sujuukin. Saa nähdä koska Itellalta soitellaan ja pyydetään ihan vakituiseksi ammattilaiseksi.
Älkääkä huolehtiko, ei tämä ihan pelkäksi rehkimiseksi mene. Pidän kyllä mielessä, että vastapainoksi pitää myös levätä kunnolla..

Terassilla tavataan

Nyt kun päästiin siitä lumesta eroon, olen aivan uudella tavalla pystynyt pitämään huolta tontistamme. Tosin en ymmärrä, miksi minun täytyy olla taluttimen päässä ulkona, koska jatkuvasti takaterassimme ohi lappaa porukkaa, joita on syytä pitää silmällä, ja ehkä jopa huomauttaa järjestyksestä silloin tällöin. Isäntäväkeni väittävät, että ovat kuulemma vaarattomia mutta sanonpa vaan, että parempi vahtia kuin katua.
Mutta terassi on kyllä yksi parhaimpia paikkoja nykyisessä kodissamme. Jos ei nyt lasketa ruokapöydän alusta  ja yleensäkin keittiötä, tai sohvaa..tai sänkyä..mutta pitääpä kehua, että paistatteluuni Isäntä ja Emäntä osasivat hankkia minulle kyllä hyvän paikan. Terassin lisäksi takapihalla riittää myös siis nurmea ja katsokaapa minkä luun sain Tyttöystävieni Taran ja Eliskan perheeltä - eipä hassumpi! Nam!

Hortonomin hommia

Pääpuutarhuri lepää töittensä lomassa.

Täysin ylimääräinen oksa asetelmassa.

Porttivahdin pohdintoja

Tämä porttihomma Viihdyttäjillä on oikeastaan vähän uusi juttu minulle, koska aiemmin he asuivat kerrostalossa, jossa piti vain vahtia sitä rappukäytävää ja käydä eteisessä varmistamassa, että kuka siellä rappusissa oikein kulkee. Onneksi meikäläisellä on niin loistava hajuaisti, koska eihän sinne koskaan nähnyt!
Mutta nyt täällä on siis piha, ja portti. Toisaalta olen miettinyt, että on se ihan hyvä, ettei kuka tahansa tulle tänne minun pihalleni  ihan tuosta vaan mutta on se kyllä tosi hankalakin kun monesti portin ohitse menee sellaisiakin kavereita, joita voisin vähän käydä moikkaamassa ja Viihdyttäjä N on niiiiiiin hidas, ettei hän ikinä ehdi paikalle avaamaan porttia. Siis ikinä. Meikäläinen on rakettina paikalla ja saatta jopa vähän antaa äänimerkkiäkin, niin Viihdyttäjä N vain olla möllöttää lähtökuopissaan, ilman minkäänlaista kiirettä, ja sittenhän se tilanne onkin jo ohi. Ihme homma. Pitänee hieman harjoitella hänen kanssa tuota portille ryntäystä..

Ihania tuoksuja ja hajuja

On tämä kevät vain kuulkaa ihanaa aikaa. Nyt kun päästään vielä tuosta lumesta eroon, niin alta paljastuu vaikka mitä ihanuuksia. Mutta alkaa sitä olla jo nyt innostavia hajuja poluilla ja penkoissa. Olenkin muuten miettinyt, että eikö kaiken haisteleminen ole sellaisilla pitkänokkaisilla kollegoilla hieman hankalampaa, kun hehän eivät pysty aivan samalla tavalla tunkemaan koko päätään aivan kiinni tuoksukohteeseen kun tällaisen paremman kuonon muodon omaavat..?

Onneksi minä pystyn, ja kyllä kuulkaas siitä sitten nautinkin! Joskus tosin joku hätähousu  hihnan toisessa päässä on pilata erittäin tärkeän hetken, kun keskittymiseni on äärimmillään viritetty ja olen juuri nuuskuttamassa keskellä kaikkein parhainta tuoksua - niin eikös siellä joku kärsimätön ala nykiä. Ei se ihan minuutissa eikä kahdessakaan selviä, jos on oikein kiinnostava tuoksu tullut kohdalle. Pitäähän sitä selvittää mistä on kysymys. Voihan olla, että kulmille on tullut vaikka uusi tyttö, tai vielä pahempaa, joku uusi poikatulokas, joka luulee, että voi noin vain merkkailla kulmia omikseen.(!)

En osaa edes ajatella, millaista elämä voisi olla ilman nuuskuttelua, haistelua ja tuoksuttelua. Kyllä minulle voi jäädä joku tuoksu vaivaamaan sen verran mieltä, että vaikka lenkillä ollaan jo jatkettu eteen päin niin  pitää vielä palata sille tuoksulle kun nuuskuttaminen on jäänyt kesken. Tätäkin on hihnan toisen pään myös vaikea välillä käsittää mutta siihen auttaa kun istun jämäkästi alas, ja mietimme asiaa hetken kaikessa rauhassa hötkyilemättä..

Iisiä kevättä!

Ensinnäkin ihania kevätterveisiä Annikalle Espooseen, joka lähetteli terveisiä, että "voisinko päivittää blogiani" ja kyllähän minua sihteereideni puolesta vähän hävettää, että viimeinen päivitys on ollut helmikuussa! Tosin, tässä välissä ollaan myös mökkeilty - mikä ei kuulkaa näin keväällä ole ollenkaan hassumpaa kun jäätä pitkin pääsee vaikka naapurinkin saareen. Kätevää. Ja viime viikonloppuna järjestin uuteen kotiimme tupaantuliaiset, siinäkin oli hommaa. Isännöinti vei kyllä sen verran voimia, että oli pakko ihan mennä tyynyjen päälle hetkeksi pötkölleen.
Mutta hyvää siis kuuluu. Viime aikoina olen saanut myös erityisen paljon kehuja kuulemma parantuneesta käytöksestäni. Ensinnäkin, käytöksessäni ei alunperinkään ole ollut mitään vikaa, mutta välillä on mukava peesailla noita ihmisten vouhutuksia niin pääsee itse vähemmällä. Ja toiseksi, onhan se nyt vain helppoa herkkutelua. Muutaman kerran kun istuu ovella ja oikein odottaa, että koska saa luvan mennä ulos, niin johan taas alkaa herkkuja ja kehuja tulemaan. Sitäpaitsi ihmiset hämmentyvät niin helposti, kuulin kun toinen Viihdyttäjistäkin sanoi toiselle ääneen, että "temppuileeko hänen mielikuvituksensa, vai olenko minä alkanut viime aikoina kuuntelemaan vähän enemmän". Onneksi sentään Emäntä ja Isäntä pysyvät linjassaan. He tietävät, että olen kyllä fiksuudessa ihan kärkiluokkaa. Niinhän syksyllä sielä koulussakin sanottiin!

Mökkikauden avaus

Mahtavaa! Vihdoin päästiin siitä pahuksen sohjosta, ja pääsin viemään omistajani mökille. Sen lisäksi, että olen sofistikoitunut kaupunkikoira, viihdyn täydellisesti myös veden äärellä mökillä.
Ensinnäkin jonkunhan pitää olla laiturilla vahdissa, ja kyllähän minä jos kuka ymmärrän kevättuoksujen päälle.