Vaativa homma tarvitsee osaavan tekijän

Mukavaa toukokuuta kaikille ja terveisiä Saaresta! Toin emännän ja isännän tänne hieman ennen vappua, ja mukavastihan meillä on täällä mennyt. Herkkukalaa ja lekottelua on riittänyt.
Ihan parasta on kun saan olla vapaana, mutta sitä en tiedä mikä ihme siinä on, että välillä täällä satelee vettä niskaan kun menen tunkiota tarkastamaan. Taivas on aivan pilvetön, eikän missään muualla sada, paitsi minuun niskaani! Ja tämä kummallinen ilmiö toistuu vain kun olen menossa tunkiolle tai olen jo siellä. On se kummallista, että vettä voi tulla vain yhdessä paikassa.. Täytyy nyt ihan tarkkailla tätä tilannetta.. En minä sitä tunkiotakaan nyt ihan kokonaan haluaisi jättää sinne niine hyvineen, jonkunhan siellä pitää käydä katsomassa, että kaikki on kunnossa.

 Olen ottanut myös itselleni vähän myös uusi kesähommia, kuten yläkuvasta näkyy! Kyllä, olen alkanut vastuulliseksi kesäposteljooniksi - ja täytyy sanoa, että aika hienosti homma minulta sujuukin. Saa nähdä koska Itellalta soitellaan ja pyydetään ihan vakituiseksi ammattilaiseksi.
Älkääkä huolehtiko, ei tämä ihan pelkäksi rehkimiseksi mene. Pidän kyllä mielessä, että vastapainoksi pitää myös levätä kunnolla..

Iisiä kevättä!

Ensinnäkin ihania kevätterveisiä Annikalle Espooseen, joka lähetteli terveisiä, että "voisinko päivittää blogiani" ja kyllähän minua sihteereideni puolesta vähän hävettää, että viimeinen päivitys on ollut helmikuussa! Tosin, tässä välissä ollaan myös mökkeilty - mikä ei kuulkaa näin keväällä ole ollenkaan hassumpaa kun jäätä pitkin pääsee vaikka naapurinkin saareen. Kätevää. Ja viime viikonloppuna järjestin uuteen kotiimme tupaantuliaiset, siinäkin oli hommaa. Isännöinti vei kyllä sen verran voimia, että oli pakko ihan mennä tyynyjen päälle hetkeksi pötkölleen.
Mutta hyvää siis kuuluu. Viime aikoina olen saanut myös erityisen paljon kehuja kuulemma parantuneesta käytöksestäni. Ensinnäkin, käytöksessäni ei alunperinkään ole ollut mitään vikaa, mutta välillä on mukava peesailla noita ihmisten vouhutuksia niin pääsee itse vähemmällä. Ja toiseksi, onhan se nyt vain helppoa herkkutelua. Muutaman kerran kun istuu ovella ja oikein odottaa, että koska saa luvan mennä ulos, niin johan taas alkaa herkkuja ja kehuja tulemaan. Sitäpaitsi ihmiset hämmentyvät niin helposti, kuulin kun toinen Viihdyttäjistäkin sanoi toiselle ääneen, että "temppuileeko hänen mielikuvituksensa, vai olenko minä alkanut viime aikoina kuuntelemaan vähän enemmän". Onneksi sentään Emäntä ja Isäntä pysyvät linjassaan. He tietävät, että olen kyllä fiksuudessa ihan kärkiluokkaa. Niinhän syksyllä sielä koulussakin sanottiin!