Relailua myös lenkille

Ihmiset puhuvat tänä päivänä paljon jostakin downsiftaamisesta ja koiran älylläni ymmärrän, että se vain yksinkertaisesti tarkoittaa hidastamista. Ihmiset tulevat onnelisemmaksi kun ne tekevät asioita hitaammin.
Tässä minä olen päättänyt olla avuksi. Keinoja ei ole paljon mutta esim. lenkkeillessä yritän keskittyä mahdollisimman paljon haisteluun ja paikkojen tarkasteluun, ettei koko homma mene ihmisillä vain läpijuoksuksi.
Kaupunkiviihdyttäjä N:llä on myös paha tapa vain kävellä reipasta vauhtia eteen päin. Siinähän voi jäädä vaikka mitä huomaamatta. Onneksi sain viettää hänen kanssaan hieman aikaa ja opettaa rauhallisempaa etenemistä.
Otin ohjat omiin käsini. Lenkkimme kääntyessä kotiin päin, päätin mennä maahan makuulle. N on oppinut sentään jotakin, koska ei ihan heti hötkyillyt eikä alkanut tempomaan. Ja vinkiksi muillekin; ihmisten opettaminen vaatii kärsivällisyyttä. Ei riitä, jos teet tempun kerran tai kaksi, vaan sinun pitää toistaa sitä useasti yhden lenkin aikana.Minäkin jouduin käymään makuulle kahdeksan kertaa melko lyhyellä matkalla.
Paras hyöty saadaan, mitä enemmän tempulla on yleisiöä. Tämä varmistaa sen, ettei hihnan toisessa päässä ala häslinki. Ihmiset nimittäin tarkkailevat käytöstään muiden ihmisten läsnäollessa. Onneksi oli lauantai ja Helsingissä runsaasti ihmisiä liikkeellä. Eräskin terassiseurue oli tikahtua kun heittäydyin maahan sekä ennen, että jälkeen heidän pöytänsä. Silitykset ja asiaan kuuluvat ihailut kävin sentään vastaanottamassa pystyasennossa. Onhan minulla sentään käytöstavat.
N suoriutui harjoituksesta melko hyvin. Ääni ei kohonnut, hihnan kiskominen ei alkanut ja muutenkin hän näytti melko leppoisalta.Hän ymmärsi kokeilla houkuttelemista, kehumista, kannustusta ja jopa jonkinlaista ohjaamista. Onpa hyvä ettei hänen seisomisensa minun koulutuntieni laidalla ole mennyt aivan hukkaan.

Hämeentien loppupäässä päätin lisätä entisestään pökköä pesään. Huomasin kyllä, että liikennevaloissa keskelle suojatietä jääminen sai N:n pulssin vähän kohoamaan, joten päätin rauhoittaa tilanteen kokonaan. Ilman mitään sen suurempaa syytä, menin makaamaan. Koska se oli jo nähty, otin oikein kunnon pötköttelyasennon, mikä viilentää myös mukavasti vatsanalusta. N tajusi vinkin ja otti aivan rauhallisesti. Ohi kävelevälle pariskunnalle, hippipojalle, eläkeläismummolle, sadalle autolle, neljälle pyöräilijälle ja kokonaiselle raitiovaunulle tuli varmasti hyvä mieli. Näin sitä pitää kaupungissa muka kiireen keskellä elää!

Tähtioppilaan terveiset!

Tänään oli tiistai eli koulupäivä. Alan olla jo aika rutinoitunut, koska lähdin kouluun jo kolmatta kertaa. Sitäpaitsi luokkallemme oli taas tullut muutama uusi, joten tavallaanhan voi ajatella, että ikään kuin heihin verrattuna olen jo melkein kuin yläluokkalainen.
Tänään olikin mukava päivä. Ponit eivät olleet paikalla, eivätkä myöskään ne hieman olevinaan olevat dopparit, joille pitää hieman näyttää kuka on kukin. Pystyin siis keskittymään makupalojen hankkimiseen. Sehän se koulun tarkoitus on. Sitä parempi päivä, mitä täydempi massu.
Ja hopsan, tehtäväthän menivät oikein mukavasti tällä kertaa. No ollaanhan niitä kotona myös vähän harjoiteltu mutta ehkä tällä kertaa muutenkin tunnelma oli rennompi kun otin vähän(ok, no ehkä aika paljonkin) rauhallisemmin.
Sivulle tulo on aivan helppoa, ja tarkkasilmäinen opettajakin huomasi, että se meni täydellisesti(suora lainaus). Myös istuminen ja odottaminen on aivan helppoa. Ainakin siis kun ei kukaan häiritse. Mutta yritäpä itse istua herpaantumatta kun joku kolistelee kottikärryillä näkökenttäsi rajamailla.
Niin kuin tiedätte, opin menemään pesuvadin päälle jo ensimmäisellä koulukerralla. Mutta tällä kerralla nostin panoksia, ja päätin myös pyöriä sen ympärillä emäntäni kanssa. Enemmän herkkuja, tiedättehän.
 Kotimatkalla Kaupunkiviihdyttäjäni ylisti minua ja emäntääni. Mielestäni täysin aiheellisesti.Onneksi hän tajusi vielä jatkaa kehumista kotona, koska kyllä koulunkäynti käy ihan työstä.  Näin meidän kesken olen kyllä alkanut epäillä, että koulussa opetetaan enemmän sitä hihnan toista päätä mutta niin kauan kuin minä kerään palkkiot, niin tämä järjestelmä sopii minulle.
Koska käytökseni oli niin upeaa ja Kaupunkiviihdyttäjä niin tyytyväinen, pääsen heidän luokseen hoitoon viikonlopuksi. Vähän kyllä jännittää, että vieläkö he muistavat, että minä nukun nykyisin ihmisten sängyssä mutta kyllä kai, koska sängyssähän Tähtioppilaat nukkuvat.
ps. pahoittelen videon teknistä ongelmaa. Taitaa olla treenaamisen  tarvetta vähän muillakin kuin minulla. ;)

Kätevä vinkki lajitovereille

Ihmisillä on usein tapana aloittaa outoja rituaaleja. Esim. Helsingin Viihdyttäjäni ovat välillä rasittavia ja odottavat herkkupaloista "vastalahjaksi" kaiken maailman temppuja. Olen keksinytkin uuden kätevän tavan makuupalan ansaitsemiseen. Kun kerran on opetettu istumaan, antamaan tassua sekä menemään makuulle - teen ne kaikki kolme kerralla. Kätevää! Istun, ojennan tassuja ja menen neljäsosaltaan makuuasentoon niin kyllähän sillä jo pitää herkkunsa ansaita. Voin myös varmuuden vuoksi heilauttaa kumpaakin tassua, niin ei jää ainakaan siitä kiinni että olisi väärä tassu rituaalissa mukana. Ei minulla ole koko päivää aikaa, ja kärsivällisyyttä odottaa, että mitähän sitä juuri nyt tällä kertaa halutaan. Joku kolmesta osuu kuitenkin oikeaan ja siitä pitäisi siitä minun laskujeni mukaan saada kolme herkkua. Mutta koitapa saa pitkäpiuhaiset ihmiset ymmärtämään tämä...