Meikkis johtaa joukkoja!

Viihdyttäjä M & MINÄ, Sofia & Daci sekä Heidi & Pablo

Viihdyttäjillä on toisinaan omituisia päähänpistoja. No, senhän te kaikki olette varmasti itsekin todenneet. Eilen oli taas tällaisen yhden heidän keksintönsä vuoro. Nimittäin ryhmävaelluksen. Toisinaan heillä on nimittäin ihme hinku ryhmäytyä aivan ulkopuolisten kulkijoiden kanssa.

Sen verran tolkkua heillä oli tällä kertaa, että olivat sentään löytäneet vaellusryhmään "meikäläisiä". Niin kuin aina, piti minut ottaa ohjat käsiini ja vetää joukkoja sekä pitää järjestystä. Joukoissa pitää olla järjestys. Viihdyttäjien kanssa se meinaa mennä helposti ihme pyörimiseksi. He eivät yhtään vahdi, että toisten koirat voivat noin vaan tulla heidän luokseen ja pahimmassa tapauksessa, he vielä silittelevät(!) niitä.

Kyllä minä tuon olisin napannut, jos olisi päästetty..

Välillä Dacilla ja Pablolla meni ihan lapasteluksi.

No minä kyllä panostin kaikkeni, että olin porukan ykkösenä. Samoin kyllä annoin ymmärtää, kuka on porukan pomo. Vaikka näin meidän kesken, kyllä Dacia ja Pabloa voisi nähdä toisenkin kerran. Kunhan vaan muistetaan, että järjestys pitää olla ja kuka on pomo.

Relailua myös lenkille

Ihmiset puhuvat tänä päivänä paljon jostakin downsiftaamisesta ja koiran älylläni ymmärrän, että se vain yksinkertaisesti tarkoittaa hidastamista. Ihmiset tulevat onnelisemmaksi kun ne tekevät asioita hitaammin.
Tässä minä olen päättänyt olla avuksi. Keinoja ei ole paljon mutta esim. lenkkeillessä yritän keskittyä mahdollisimman paljon haisteluun ja paikkojen tarkasteluun, ettei koko homma mene ihmisillä vain läpijuoksuksi.
Kaupunkiviihdyttäjä N:llä on myös paha tapa vain kävellä reipasta vauhtia eteen päin. Siinähän voi jäädä vaikka mitä huomaamatta. Onneksi sain viettää hänen kanssaan hieman aikaa ja opettaa rauhallisempaa etenemistä.
Otin ohjat omiin käsini. Lenkkimme kääntyessä kotiin päin, päätin mennä maahan makuulle. N on oppinut sentään jotakin, koska ei ihan heti hötkyillyt eikä alkanut tempomaan. Ja vinkiksi muillekin; ihmisten opettaminen vaatii kärsivällisyyttä. Ei riitä, jos teet tempun kerran tai kaksi, vaan sinun pitää toistaa sitä useasti yhden lenkin aikana.Minäkin jouduin käymään makuulle kahdeksan kertaa melko lyhyellä matkalla.
Paras hyöty saadaan, mitä enemmän tempulla on yleisiöä. Tämä varmistaa sen, ettei hihnan toisessa päässä ala häslinki. Ihmiset nimittäin tarkkailevat käytöstään muiden ihmisten läsnäollessa. Onneksi oli lauantai ja Helsingissä runsaasti ihmisiä liikkeellä. Eräskin terassiseurue oli tikahtua kun heittäydyin maahan sekä ennen, että jälkeen heidän pöytänsä. Silitykset ja asiaan kuuluvat ihailut kävin sentään vastaanottamassa pystyasennossa. Onhan minulla sentään käytöstavat.
N suoriutui harjoituksesta melko hyvin. Ääni ei kohonnut, hihnan kiskominen ei alkanut ja muutenkin hän näytti melko leppoisalta.Hän ymmärsi kokeilla houkuttelemista, kehumista, kannustusta ja jopa jonkinlaista ohjaamista. Onpa hyvä ettei hänen seisomisensa minun koulutuntieni laidalla ole mennyt aivan hukkaan.

Hämeentien loppupäässä päätin lisätä entisestään pökköä pesään. Huomasin kyllä, että liikennevaloissa keskelle suojatietä jääminen sai N:n pulssin vähän kohoamaan, joten päätin rauhoittaa tilanteen kokonaan. Ilman mitään sen suurempaa syytä, menin makaamaan. Koska se oli jo nähty, otin oikein kunnon pötköttelyasennon, mikä viilentää myös mukavasti vatsanalusta. N tajusi vinkin ja otti aivan rauhallisesti. Ohi kävelevälle pariskunnalle, hippipojalle, eläkeläismummolle, sadalle autolle, neljälle pyöräilijälle ja kokonaiselle raitiovaunulle tuli varmasti hyvä mieli. Näin sitä pitää kaupungissa muka kiireen keskellä elää!