Huh, huh! Olen vihdoinkin saanut sekä Oman väkeni, että Viihdyttäjäni muutettua. On se vain intensiivistä hommaa. Koko ajan on saanut olla tarkkana, että mitä pakataan ja minne mennään, ja kuka menee ja milloin menee, saatika, että miksi nyt joku menee tai tulee. Huh! Vahtimisen lisäksi on pitänyt tietysti tarkastaa joka ikinen laatikko, pussukka, nurkkaus ja kulmaus, että kaikki tarpeellinen on varmasti mukana tai ettei mitään todella erikoista vain ole kuitenkin piilossa jonkun pinon välissä tai takana.. Mutta arvatkaa mikä on ollut ihan kaikkein raskainta tässä muuttorumbassa? No, sohvan puuttuminen! En tiedä mitä nämä minun hyvin kouluttamat ihmiseni ovat oikein miettineet mutta minä olen joutunut olemaan tässä jo ihan useamman päivän ilman sohvaa. Onneksi, viimeistään tämän viikon loppuun mennessä tilanne korjaantuu, ja voin vakuutta,a etten kyllä sitten vähään aikaan siitä sitten liikahdakaan. Rajansa se on ranskanbulldogin kärsivällisyydelläkin. Kyllä tässä on pitänyt jo melkein hieman kameroiltakin piiloutua kun on joutunut ihan lattialla sylissä olemaan..
