Tarkkana kuin porkkana

"Tässä on hyvä seurata tarkkana, ettei kukaan vaan pääse huijaamaan vuorollaan. "

j.k. sihteerin lisäys: kummallisesti vain pelin jälkeen yksi pieni puinen fortunan tukijalka löytyi eräänkin kaverin 
poskesta todella mittavan maiskuttamisen saattelemana...ja sitä sitten ei olisi heti haluttu luovuttaakaan.

Hyvää Syntymäpäivääni!

TOPI 2 V.

Vaikka tämä tulee jollekin nyt yllätyksenä, niin kyllä - olen vasta kaksi vuotta! Olen vain yleisesti niin kehittynyt ja fiksu, että usein tunnun vanhemmalta. Mutta  tänään oli siis ISO JUHLA eli  syntymäpäiväni. Arvasin ja tiesin, että minua muistetaan  monella tavalla. Tosin, hermo oli jo iltasella HIEMAN piukassa, kun Emäntä ja Isäntä sanoivat että lähdetään Kaupunkiviihdyttäjiä katsomaan - ja ajoimme täysin väärään suuntaan! Voi tunarit, ajattelin ja manguin & mourusin puolesta välistä matkaa sen kuin kerkesin, koska - näin meidän kesken - kaksijalkaiset ovat välillä vähän hitaasti ymmärtäviä..mutta ilmeisesti olinkin vähän hätäinen koska 

 Minun SynttäriYllätyksekseni - ajoimme suoraan Viihdyttäjien pihaan -  siis uuteen pihaan - TA-DAA,  ja siellähän he olivat vastaanottamasa minua!

Eikä siinä vielä kaikki. (tietenkään) Syntymäpäiväni kunniaksi oli paikalle tullut myös lapsia, joilta sain myös herkkuja ja joiden kanssa oli aivan parasta harrastaa Synttärijuoksua pihalla. Olin kyllä nopein mutta annoin muutaman kerran lapsienkin voittaa - koska..köhöm..näin vanhana on varaa olla jo hieman suurpiirteinen. 

Lienee syytä myös todeta, että olin erittäin tyytyväinen Syntymäpäiväkakkuuni. Vaikkakin, ei niitä nakkeja tarvitsisi laittaa vain iän mukaan, vaan niitä voisi laittaa ihan reilulla kädellä koristeeksi. Eikä se laulukaan huono ollut mutta kyllä KAKKU  oli aivan paras. 

Sanotaan mitä sanotaan mutta luulen, että huomenna hetkellisesti ikä painaa. Niiiiiin paljon oli tänään nuuskittavaa ja touhuttavaa!

Vieraita ja varuste-esittelyä

Olipas taas menoa ja meininkiä. Sain yllättäen eilen vieraita. Naapuruston lajitoverini Loco, jota ennen olen tervehtinyt vain hihnan päästä, tuli tekemään pihatarkastuksen. Eikä siinä vielä kaikki, tovin kuluttua paikalle pelmahtivat Helsingin ihmisviihdyttäjäni. Toki oli olettavissakin, että heille pian tulee ikävä..
Olen muuten sitä mieltä, että meille pienemmissä kaupungeissa asuvillekin pitää saada omat koirapuistot. Ihmiset eivät niinkään ymmärrä kadulla ryntäilyn, säntäilyn, kieriskelyn ja painimisen päälle. Emmekä taajama-alueella saa muutenkaan pitää omistajiamme vapaana. Siinä voi joskus olla hermo koetuksella kummassakin päässä. Koirapuistossa saisimme omistajamme yhteen aitaukseen, sillä välin kun itse voisimme hyödyntää vapaan tantereen tuomaa rajatonta riemua. 
Viihdyttäjät ymmärsivät sentään tuliaisia. Boomerin kumisen reikäpallon. Sivukorvalla olen kuullut, että niitä on todella vaikea löytää. Hassua, koska kyseinen pallo sopii suuhun kuin suuhun, on pehmeä mutta kestävä, ja meillä sen saa hämmästyksekseni jopa viedä pihalta sisään.
Eläinkaupassa oli kyselty Viihdyttäjiltä, että mikä juuri tuossa pallossa on sitten niin hyvää. Myyjää valistettiin että kyseinen pallo on ennätyksellisesti säilynyt ehjänä jo pari vuotta esim. kahden bordercollien välisissä leikeissä.  Mutta se vieraslajeista, palataanpa tärkeämpään - öhöm - eli minuun.
Uusi pallo oli  hauska. Harvinaisen haastavaa kyllä tervehtiä ja yrittää napata uutta lelua samaan aikaan. Locon kanssa sujui myös mukavasti vaikka välillä vähän niskakarvat nousivat. Vaikka muuten olenkin erittäin kiltti ja pitkämielinen niin hämmentyyhän sitä  vähemmästäkin kun samoilla silitysapajilla pyörii toinenkin kaveri...

Pieni kuva eiliseltä ja suurempi  viime syksyltä -o9, mikäli huomio kiinnittyy linjoihini  ;)