Jouluhuolesi kaikki heitä!

Mmmm...kinkun paisto..aivan parasta joulupuuhaa..tosin eivät kalapateen valmistuskaan tai uunilohen tekeminenkään kauaksi jää. Olen aika hyvä kokki ja viihdyn aktiivisesti keittiössä. Kaikki kuuluisat ruuanlaittajat aina käskevät maistamaan ruokaa, ja siinä minä olen myös tosi hyvä. Aktiivista läsnäoloa ei kannata turhaan ylenkatsoa. Meilläkin monet keitokset onnistuvat varmasti sen vuoksi, että varmasti en poistu kokkaajan viereltä.
Keittiöhommista huolimatta olen päättänyt ottaa joulun rauhallisesti, ottakaa tekin. 
Oiken maukasta ja rauhallista Joulua kaikille - Toivottavasti saatte Paljon erilaisia herkkuja!

Miten se bloggaus oikein onnistuu näin hyvin?

Peiton alta sanellessa ei keskittyminen  herpaannu.

Joskus pitää hieman ihan miettiä
keskellä bloggaushetkeä..

Aina välillä minulta kysellään, että miten ihmeessä oikein ehdin raportoimaan näistä kaikista tärkeistä asioistani vaikka koko ajan olen myös hommissa ja vahdin vielä Ihmislaumaani, mikä ei suinkaan ole se pienin homma. Eikä tätä näin usein voisikaan tehdä, ellen käyttäisi sihteeriä. Hyvää sihteeriä vain on näinä päivinä valitettavan vaikea saada, ja siksi täälläkin on toisinaan pieni tiedotuskatkoksia.

Olen muuten aika hyvä ja tarkka vahti!

Paras pallo pihalle

 Olen ennenkin kehunut tätä pallomallia mutta vielä kertauksen vuoksi, ja erityisesti näin Joulun alla -  suosittelen kyllä vahvasti tällaista reikäistä kumipalloa jokaiseen kotiin. On ollut monta kertaa Viihdyttäjien liikuttamisessa aivan ehdoton.  Tämän perässä ne jaksavat juosta yllättävänkin pitkään, eikä maailman paras kiskomisleikkikään lopu aivan lyhyeen kun saavat pidettyä pallosta kiinni. Muutenhan minä olisin aivan ylivoimainen tässäkin lajissa.

Viihdyttäjiä vahtimassa

No moni on varmaan ihmetellytkin, että mitä Viihdyttäjille kuuluu, koska olen aika paljon viettänyt aikaa kotosalla ja Saaressa. Eipä hätää, olen kyllä välilä piipahtanut varmistamassa iltalenkin yhteydessä, että heillä pysyy homma suunnilleen hanskassa.
Nyt kuitenkin tulin viikonlopuksi katsomaan heidän touhuilujaan vähän tarkemmin. Ihmisillä niin helposti homma lähtee vähän keulimaan, jos ei pidä silmällä.
Hyvä oli, että meninkin sillä kyllä sielläkin kunnon vahtia tarvitaan. Mikä portti se on, jonka ohitse kuka tahansa voi mennä noin vain??
Ja ulkoiluttajaa! Luulen kuulkaa, etteivät he paljon iltaisin kävele aluettaan ympäri, saatika juoksentele pihalla.
Satsasinkin heti tuohon pihan ympäri juoksuttamiseen. Hiukan kun otan vauhtia, niin kyllä hekin siitä sitten innostuvat. Melkein itsekin riehaannuin kun oli niin mukava katsella kun Viihdyttäjät säntäilivät pitkin pihaa ja vetivät iloisia spurtteja. Ei muuta kuin taloa ympäri ja portille ja takisin, niin saatiin niihinkin sisällä nyhjöttäjiin vähän vauhtia!

Herkkusaalis Saaresta!

Vaikka tykkäänkin näillä syyskylmillä pötkötellä sisätiloissa, niin kyllä se on Perheen Metsästäjän tuotava myös laumalle välillä murkinaa pöytään. Niinpä päätin vähän kalastella herkkuja, ja aika hyvän saaliin sainkin. No, isäntä kaverinsa kanssa saattoi vähän auttaa mutta kyllä varsinaisen tärkeän vahtityön tein minä. Mutta huh, että en malttanut odottaa, että saataisiin Herkku-Kuore verkoista!

Syyspötköttelyä ja lehtijahtia

Kesällä tuli tehtyä paljon hommia, joten nyt olenkin sitten keskittynyt rentoutumiseen. Ei näillä keleillä oikein pihalla niin pakko olekaan pyöriä, koska syksyllä tuntuu Saarenkin meininki rauhoittuvan. Ei tarvitse seurata laiturilta ohi ajavia kulkuneuvoja, ampiaiset ja muut ötökätkin ovat tajunneet kadota jonnekin, eikä niitä himputin käärmeitäkään ole enää näkynyt. Niinpä olen voinut vetäytyä mökin uumeniin hyvin ansaitulle syyslevolle. Olen muutenkin  päättänyt nauttia täysin näistä viimeisistä mökkiviikoista kunnon päikkäreiden merkeissä. Mikäs sen mukavampaa onkaan kuin makoilla sisällä puoliksi peiton alla,  tuulen tuivertaessa ulkosalla. Mutta ehei, en minä kokonaan ole toimettomaksi heittäytynyt, veneilyssä on nyt sellainen jännä hauskuutuslisä, että syksyn tultua on aivan parasta jahdata tuulessa pyöriviä lehtiä! Ja olenhan minä niin nopea ja ketterä, että ne vauhdissa suuhuni nappaan! 

Aina valmiina!

Toivottavasti pysytte mukana näissä jännittävissä päivityksissä mutta minkäs teet kun meikäläisellä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Tällä kertaa pelastin Emännän ja Isännän viholliselta metsässä.
Tässä onkin muuten hyvä esimerkki  kaikille fiksuille koiranomistajille, siitä miksi koirat kuuluu pitää vapaana, eikä kiinni.Milläs hihnan päässä oleva pelastaja pystyy syöksähtelemään tärkeisiin pelastustehtäviin, jos joku jähmettynyt hihnan toisessa päässä vaan pitää tiukasti kiinni, eikä hoksaa irrottaa..?
Olimme siis metsälenkillä, kun aina niin tarkat aistini bongasivat tällä kertaa nelijalkaisen vihollisen. Mutta eipä hätää! Minä en moisesta säikähtänyt vaan, jännitin isot lihakseni ja ampaisin täyteen vauhtiin. Ja hah, kyllähän tuli vaanijahäirikölle kiire! En muuten edes haukulla varoittanut vaan singahdin rakettina suoraan toimintaan. Emäntä ja Isäntä huusivat perääni, ilmeisesti kovin kannustivat, en oikein saanut selvää kun piti keskittää kaikki aistini varsinaiseen tehtävääni. Olivat niin innoissaan suorituksestani, etteivät huomanneet edes kuvaa ottaa.
Ja täytyy ihan tunnustaa, että melkoisen polleana puhisten palasin taas kerran hienosti suojellun Emännän ja Isännän luokse - toki vähän näytösluontoisesti karvat pörheänä, jotta näkisivät, että olen ollut aivan tosissani liikenteessä. Mutta enkös ollutkin aika hyvä?? Joku peura tms. sen nimi oli mutta en minä jäänyt sen tarkemmin kyselemään kun kerran oli tunkenut meikäläisen ulkoilumaille. Minusta alkaa tulla jo melkoinen konkari näissä pelastushommissa!

Katastrofi lähellä

Monessa koiraperheessä taitaa olla niin, että ihmiset alkavat käyttäytyä vuodenaikojen vaihtuessa vähän oudosti. Näin kävi meilläkin. Emännällä ja isännällä alkaa nimittäin olla vaikeuksia päättää missä ollaan, ja jos ollaan, niin mitä sitten tarvitaan mukaan. 

Sattui ihan  kummia - meillä nimittäin on aina  hyvin pakatatut kassit mukana kun lähdetään Saareen. Tietenkin. Johonkin ne minun herkkuni on mahdutettava. Viime viikolla sitten kävi niin, että mökille päästyämme huomasin, että kassit olivat unohtuneet.  Eihän silloin voi jäädä mökille - ei ilman ruokaa voi jäädä minnekään!Katselin hetkisen touhuilua mutta koska kukaan ei muu näyttänyt reagoivan asiaan, piti tarttua toimeen. Näppäränä poikana lähdin päättäväisesti laiturin suuntaan ja hyppäsin veneeseen. Minähän en yleensä laiturilta hyppele ilman liivejä veneeseen mutta nyt oli niin erikoinen tilanne, että oli otettava kaikki keinot käyttöön. Siellä minä sitten istua törötin melkoisen tovin ja loppujen lopuksi kuikuilin reunalla seisten, että huomaavatko ollenkaan, että on syytä pikaisesti lähteä kotiin ruokakuppien ääreen. Lopulta kuitenkin hoksasivat ja sain pelastettua meidät ilmiselvältä nääntymiseltä ja ruokakatastrofilta! 

Voi sattua ihan kelle vaan

Mitä se nyt haittaa vaikka jotain pientä poskesta roikkuukin....

On tässä majakallakin käyty

Ei tässä koko kesää sentään pelkästään kotonurkissa tai mökillä olla oltu. Olen minä kesällä matkustellutkin! Vein Isännän ja Emännän Jussarön majakalle. Tykkäsivät kovasti ja kyllä minäkin tykkäsin. Mahtavat maisemat ja pulahtamaankin pääsi vähän väliä.

Suuri Metsästäjä tekee tuloksellista työtä

Arvatkaapa kuka on siis aivan Mahtava metsästäjä?! Kyllä, se olen minä!  Olenhan kertonut teille aiemmin näistä kesähommistani eli Tunkeilija-Vihollisten valvonnasta. Enkä kuulkaa turhaan. Eivät ole ollenkaan menneet hukkaan ne kymmenet tunnit mitä olen myyrien ja käärme-epelien perään tuijotellut. On minulle vähän naureskeltukin, että " ei, siellä mitään ole ja tule vaan pois sieltä " mutta terävät aistini ja pettämätön vainuni on sanonut toista - ja nyt se on todistettu!

Sain nimittäin tässä yhtenä päivänä Saaressa yhden kiinni itseteosta! Yritti luikerrella muina käärmeinä tontilleni, ja sellaiselle pelille oli kerta kaikkisesti tehtävä heti loppu. Tippakaan en odotellut vaan ryminällä hyökkäsin sen törkimyksen kimppuun ja sain kuin sainkin ajettua sen laiturille! Siinä vaiheessa vaan Istäntä tuli sotkemaan vähän palettia enkä ymmärrä, että mitä se isäntä minua alkoi kommennella, minähän siinä kaiken työn tein. Mutta välillähän ihmisillä kesähelteillä vain voi vähän hommat olla hakusessa. Mutta ei minulla!  Olin heti tilanteen tasalla ja valmiina hommiin. Kiitos ensiluokkaisen vainuni ja nopeiden refleksieni. Nyt on kyllä ihan turha enää yrittää uskotella etteikö vihollinen yrittäisi lymyillä rantakaislikossa tai juurakoiden suojassa. Mutta yllättämään ne eivät pääse. Olenkin ollut entistä valppaampi, jos mahdollista, enkä kyllä ota kuuleviin korviinikaan enää mitään " ei siellä mitään ole " -juttuja. Enkä usko, että muutenkaan ehdin kovin paljon kuunnella mitään taustahuuteluja kun ryntäys tosi toimiin tapahtuu. Siinä pitää olla silloin tosissaan. Saavat kyllä huomata kenen Saareen yrittävät luikerrella, jos minun näkökenttääni uskaltautuvat. 

Kelejä pitelee

Juhliminen ottaa voimille...*haukotus*

Mukavaa heinäkuuta kaikille! Kyllä näitä aurinkokelejä nyt riittää, ja meikäläisellä kesä jatkuu tutuissa puuhissa. Paljon tarvittavaa ja ansaittua lepoa tietysti.  Myyriä ja käärmeitä pitää edelleen vahtia ja joutuuhan tässä usein menemään ihan  laiturille asti tarkistamaan kun vieraan veneen ääni kuuluu. Muiden hyvien ominaisuuksieni lisäksi, olen nimittäin tarkka noissa veneiden äänissä. Erotan ja tunnistan ne melko sujuvasti, vaikka itse sanonkin. En minä tutun veneen vuoksi jaksa turhan takia juosta joka kerta menoa valvomaan, mutta kun Saaren ohi menee vieras vesilläliikkuja, niin kyllä minä sen menot ja meinaukset tarkistan.

ps. kuva juhannussunnuntailta kun Viihdyttäjät tulivat käymään. Vähänkö väsytti. Olin koko juhannuksen riekkunut kahden pitkäjalkaisen täplikkään tytön kanssa - ja olihan siellä se poikapentukin -hmph! - oikein kyllä tiedä mitä semmoisesta rääpäleestä ajattelisi. Sillä lailla vaan tullaan ja viedään kaikki huomio.. Täytyy vähän sulatella vielä..

Leppoisaa Juhannusta kaikille!

Ei muuta kuin mukavaa, makoisaa, herkullista ja rentoa juhannusta kaikille! Pysykäähän pinnalla, en minäkään aio kovin syvälle kahlata, ja muistakaa minun esimerkkini, aina liivit päällä veneessä!

Lisää kesähommaa

Pahoittelut vielä, että sihteerini on laiskotellut, mutta en ole oikein ehtinyt kesäkiireiden keskellä tarpeeksi patistamaan häntä! En kyllä ymmärrä miten meitä ranskiksia kuvaillaan joskus pelkästään mukavuutta rakastaviksi loikoilijoiksi, koska kyllä tästä alkukesästä on loikoilu kaukana. Minulla on nimittäin jo lisähommia.
Kyllä. Voitteko nimittäin kuvitella, että Tunkeilijat yrittävät luikertelemalla tai kaivamalla valloittaa Saartani! Viime kesänähän jo jouduin näyttämään sorsille, mikä on homman nimi mutta nyt tänne on tuppaamassa ihan noin vaan muitakin. Mutta minäpäs olen tarkkana! Minun valvovan silmäni alta ei kyllä yksikään tarhakäärme tai pahainen myyrä minun tontilleni soluttaudu - eikä tarvi kuvitellakaan, että täällä tehtäisiin tarkastuskierrosta vain kerran päivässä, ehei - kyllä minä poika jaksan valvoa ja vahtia kivenkoloja ja puskanjuuria vaikka koko päivän.

Vaativa homma tarvitsee osaavan tekijän

Mukavaa toukokuuta kaikille ja terveisiä Saaresta! Toin emännän ja isännän tänne hieman ennen vappua, ja mukavastihan meillä on täällä mennyt. Herkkukalaa ja lekottelua on riittänyt.
Ihan parasta on kun saan olla vapaana, mutta sitä en tiedä mikä ihme siinä on, että välillä täällä satelee vettä niskaan kun menen tunkiota tarkastamaan. Taivas on aivan pilvetön, eikän missään muualla sada, paitsi minuun niskaani! Ja tämä kummallinen ilmiö toistuu vain kun olen menossa tunkiolle tai olen jo siellä. On se kummallista, että vettä voi tulla vain yhdessä paikassa.. Täytyy nyt ihan tarkkailla tätä tilannetta.. En minä sitä tunkiotakaan nyt ihan kokonaan haluaisi jättää sinne niine hyvineen, jonkunhan siellä pitää käydä katsomassa, että kaikki on kunnossa.

 Olen ottanut myös itselleni vähän myös uusi kesähommia, kuten yläkuvasta näkyy! Kyllä, olen alkanut vastuulliseksi kesäposteljooniksi - ja täytyy sanoa, että aika hienosti homma minulta sujuukin. Saa nähdä koska Itellalta soitellaan ja pyydetään ihan vakituiseksi ammattilaiseksi.
Älkääkä huolehtiko, ei tämä ihan pelkäksi rehkimiseksi mene. Pidän kyllä mielessä, että vastapainoksi pitää myös levätä kunnolla..

Terassilla tavataan

Nyt kun päästiin siitä lumesta eroon, olen aivan uudella tavalla pystynyt pitämään huolta tontistamme. Tosin en ymmärrä, miksi minun täytyy olla taluttimen päässä ulkona, koska jatkuvasti takaterassimme ohi lappaa porukkaa, joita on syytä pitää silmällä, ja ehkä jopa huomauttaa järjestyksestä silloin tällöin. Isäntäväkeni väittävät, että ovat kuulemma vaarattomia mutta sanonpa vaan, että parempi vahtia kuin katua.
Mutta terassi on kyllä yksi parhaimpia paikkoja nykyisessä kodissamme. Jos ei nyt lasketa ruokapöydän alusta  ja yleensäkin keittiötä, tai sohvaa..tai sänkyä..mutta pitääpä kehua, että paistatteluuni Isäntä ja Emäntä osasivat hankkia minulle kyllä hyvän paikan. Terassin lisäksi takapihalla riittää myös siis nurmea ja katsokaapa minkä luun sain Tyttöystävieni Taran ja Eliskan perheeltä - eipä hassumpi! Nam!

Naapurin Elvis!

Toinen Elvis.

Olin melkein unohtaa kertoa Viihdyttäjien uuden kodin naapurista, Elviksestä! En vain tajua, että miksi Viihdyttäjät hihittelivät, että nytpä sitten on kaksi elvistä vierekkäisillä tonteilla.. Sinänsä minua ei nyt niiiin haittaa, että naapureillakin on joku katsomassa heidän peräänsä, koska en minäkään nyt ihan joka paikkaan ehdi vahtimaan.  Omissakin on välillä aivan tarpeeksi mutta kyllähän sitä vierekkäisillä tonteilla pitää esittäytyä ja poikamaisesti tarkistaa, että mikäs kaveri se samoilla kulmilla kuljeskelee. Mutta jotain vikaa oli taas hihnojen toisissa päissä kun eivät tajunneet päästää meitä kummankaan pihalle. Sivukorvalla kuulin kyllä, että Elviksen pihalla ei ole vielä porttia ja Viihdyttäjiltäkin puuttuu yhdeltä sivulta kunnollinen aita, joten jouduimme tutustumaan aidan läpi, mikä nyt on jokseenkin junttimaista. Eihän siinä pääse edes painimaan!

Jaahas, mitäs kavereita sitä ollaan oikein...

Kaksi elvistä..

No, Elviksen omistaja kyllä lupasi tulla käymään Viihdyttäjien pihalla kun on hankkinut supermegapitkän juoksutusnarun ja ilmeisesti porttikin on heillä hankinnassa. Eli tutustutaan varmasti sitten paremmin vähän myöhemmin mutta sen verran iisin tuntuinen kaveri tuo naapurin Elvis oli, että Viihdyttäjä N pani merkille, ettei minullakaan selkäirokeesi noussut kertaakaan. Sitä on kuulemma tullut esiteltyä lenkeillä tänä keväänä melko tiheään jokaiselle vastaantulijalle.. Mutta yhteen asiaan puutuin heti. Voitteko nimittäin kuvitella, että Elvis yritti tutustua minun ihmiseeni! Aivan törkeää käytöstä. Eikä Viihdyttäjänkään olisi tarvinnut tunkea kättään aidan sille puolelle. Olin vähän omissa hommissani hieman kauempana mutta onneksi huomasin, mitä oli meneillään. Siitä salamana ryntäsin paikalle ja sanoin hommasta suorat sanat ja läppäsin jopa tassullani Viihdyttäjän käden pois siitä aidan läheltä. Mistä sen tietää mitä kaikenmaailman tauteja tuollaisista vieraista kavereista saa, tai nehän voivat vaikka purra!! Joku järjestys sentään pitää olla, vaikka tässä nyt naapureiden kesken muuten voidaan aivan asiallisesti käyttäytyä mutta ei pidä liian tuttavalliseksi heittäytyä. Vaikka kyllä minä siitä naapurin rouvasta tykkään kun hän aina niin ystävällisesti juttelee minulle ja hymyilee!

Hortonomin hommia

Pääpuutarhuri lepää töittensä lomassa.

Täysin ylimääräinen oksa asetelmassa.

Porttivahdin pohdintoja

Tämä porttihomma Viihdyttäjillä on oikeastaan vähän uusi juttu minulle, koska aiemmin he asuivat kerrostalossa, jossa piti vain vahtia sitä rappukäytävää ja käydä eteisessä varmistamassa, että kuka siellä rappusissa oikein kulkee. Onneksi meikäläisellä on niin loistava hajuaisti, koska eihän sinne koskaan nähnyt!
Mutta nyt täällä on siis piha, ja portti. Toisaalta olen miettinyt, että on se ihan hyvä, ettei kuka tahansa tulle tänne minun pihalleni  ihan tuosta vaan mutta on se kyllä tosi hankalakin kun monesti portin ohitse menee sellaisiakin kavereita, joita voisin vähän käydä moikkaamassa ja Viihdyttäjä N on niiiiiiin hidas, ettei hän ikinä ehdi paikalle avaamaan porttia. Siis ikinä. Meikäläinen on rakettina paikalla ja saatta jopa vähän antaa äänimerkkiäkin, niin Viihdyttäjä N vain olla möllöttää lähtökuopissaan, ilman minkäänlaista kiirettä, ja sittenhän se tilanne onkin jo ohi. Ihme homma. Pitänee hieman harjoitella hänen kanssa tuota portille ryntäystä..

Kohtaaminen Herkkuluun kanssa

No nyt täällä alkaa yhteiselo sujua! Viihdyttäjä N meni tänään käymään kaupassa, ja minä jäin pitämään vahtia sohvalle, ettei kukaan vain yhtäkkiä tule ja vie sitä. Ja arvatkaa mitä?! N:llä oli välähtänyt kaupassa, ja hän oli tajunnut ostaa minulle herkkuluun!! Ilmeisesti se on kamalan vaikeaa, koska niitä niin harvoin tulee. Mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että oli nappiin menevä ostos ja meikäläinen tykkäs!

Miten pedataan sohva tai sänky oikein?

Kummallisesti pedattu sohva.

Jos tänne eksyy vaikka joku aloitteleva, tai miksei onnellinen, pitäaikainenkin rotumme omistaja, niin annan tässä apua ja ihan käytännön vinkin miten elämästä tulee vähän helpompaa- eli petausohjeet. Kaikki pääsevät vähemmällä, kun heti alusta asti pedataan kunnolla ja oikein. Meillä esim. Viihdyttäjillä on ihan hirveän outo tapa pedata sohvia, sänkyjä tai tyynyjä. En ole oikein hennonnut huomauttaa heille asiasta, mutta minulla on aikamoinen homma joka kerta tehdä asiat uusiksi.  Ja sitten tulee juuri keskellä yötä näitä juttuja, että joudun laittamaan vilttejä paikoilleen, ja  he alkavat valittaa metelistä, vaikka itse ovat peittäneet kaiken kummallisilla peitteillä! Ihan vain vinkkinä, että tuon sohvankin olen saanut laittaa kuntoon joka päivä, vaikka luulisi, että he nyt parista ensimmäisestä kerrasta ymmärtäisivät miten se on oikein..

Oikein pedattu sohva.

Yöjekku

Tiedättehän mitä mieltä minä olen Viihdyttäjien nukkumajärjestyksestä. Kyllä, he ovat edelleen sitä mieltä, että minun pitäisi nukkua lattialla. Tai no, saan minä siis sohvalla tai nojatuoleissa nukkua, mutten muka sängyssä, mikä on jokaisen koiran luonnollinen paikka.

Eilen päätinkin tehdä ensimmäisen yön kunniaksi pienen jekun. Kun Viihdyttäjät siirtyivät yläkertaan yöpuulle, ja luulivat, että suin päin säntään heidän perässään, niin ehei - jäinkin aivan pokkana alas. Siitäkös hämmennys tuli. Viihdyttäjä M jopa ihan huhuili alakertaan minulle mutta pidin pintani ja pysyin suunnitelmassani.

Kun kaksikko oli nukahtanut, tassuttelin ylös aivan rauhassa omalle pedilleni. Tosin sitä piti vähän pedata, koska tässä huushollissa ei ole oikein makuuvaatteiden laittelutaitoa. Sama homma heidän sängyn vieressään, ison tyynyn kanssa, joka on toinen nukkumapaikkani. Sitä vasta pedata pitikin. Mutta arvatkaa mitä? Alkoivat huomauttaa että pidän alkaa riittä, ja että pidän liikaa meteliä. No olisivat laittaneet kerralla lakanat niin, että niissä pystyisi nukkumaan!

Viihdyttäjiä vahtimassa

No niin. Luulen, että nyt saadaan tähän päivittämiseen vauhtia. Tulin nimittäin viettämään pientä talvilomabreikkiä tänne Viihdyttäjien luokse. Koska heillä tuntuu olevan käsittämättömän usein nuo koneet auki, ja jopa silloin sylissä kun minä olisin tulossa paikalleni, niin eiköhän tännekin saada lähipäivinä juttua vauhdilla.

Tuo talviloma on kyllä aivan väärä nimitys tälle visiitille. Minähän tulin tänne töihin - vahtimaan. Muutenhan täällä voi tulla kuka tahansa pihalle, milloin tahansa, eivätkä nämä kaksi ole ikinä ajantasalla.  Ja hyvin olen jo näin ekana iltana vahtinutkin. Piti oikein korottaa ääntä - vähän näytösluontoisesti, tiedättehän -  mutta että Viihdyttäjätkin huomaisivat, että nyt on talossa yksi jolla on homma hanskassa. Kumman hitaita vaan ovat. Minäkin olen ollut täällä tsekkailemassa menoa ja meininkiä vaikka kuinka monta kertaa, ja nyt vasta saivat kunnon tähystysalusta ikkunan eteen. Nyt ei kyllä kukaan kävele tästä ohi niin etten huomaisi! 

Ihania tuoksuja ja hajuja

On tämä kevät vain kuulkaa ihanaa aikaa. Nyt kun päästään vielä tuosta lumesta eroon, niin alta paljastuu vaikka mitä ihanuuksia. Mutta alkaa sitä olla jo nyt innostavia hajuja poluilla ja penkoissa. Olenkin muuten miettinyt, että eikö kaiken haisteleminen ole sellaisilla pitkänokkaisilla kollegoilla hieman hankalampaa, kun hehän eivät pysty aivan samalla tavalla tunkemaan koko päätään aivan kiinni tuoksukohteeseen kun tällaisen paremman kuonon muodon omaavat..?

Onneksi minä pystyn, ja kyllä kuulkaas siitä sitten nautinkin! Joskus tosin joku hätähousu  hihnan toisessa päässä on pilata erittäin tärkeän hetken, kun keskittymiseni on äärimmillään viritetty ja olen juuri nuuskuttamassa keskellä kaikkein parhainta tuoksua - niin eikös siellä joku kärsimätön ala nykiä. Ei se ihan minuutissa eikä kahdessakaan selviä, jos on oikein kiinnostava tuoksu tullut kohdalle. Pitäähän sitä selvittää mistä on kysymys. Voihan olla, että kulmille on tullut vaikka uusi tyttö, tai vielä pahempaa, joku uusi poikatulokas, joka luulee, että voi noin vain merkkailla kulmia omikseen.(!)

En osaa edes ajatella, millaista elämä voisi olla ilman nuuskuttelua, haistelua ja tuoksuttelua. Kyllä minulle voi jäädä joku tuoksu vaivaamaan sen verran mieltä, että vaikka lenkillä ollaan jo jatkettu eteen päin niin  pitää vielä palata sille tuoksulle kun nuuskuttaminen on jäänyt kesken. Tätäkin on hihnan toisen pään myös vaikea välillä käsittää mutta siihen auttaa kun istun jämäkästi alas, ja mietimme asiaa hetken kaikessa rauhassa hötkyilemättä..

Iisiä kevättä!

Ensinnäkin ihania kevätterveisiä Annikalle Espooseen, joka lähetteli terveisiä, että "voisinko päivittää blogiani" ja kyllähän minua sihteereideni puolesta vähän hävettää, että viimeinen päivitys on ollut helmikuussa! Tosin, tässä välissä ollaan myös mökkeilty - mikä ei kuulkaa näin keväällä ole ollenkaan hassumpaa kun jäätä pitkin pääsee vaikka naapurinkin saareen. Kätevää. Ja viime viikonloppuna järjestin uuteen kotiimme tupaantuliaiset, siinäkin oli hommaa. Isännöinti vei kyllä sen verran voimia, että oli pakko ihan mennä tyynyjen päälle hetkeksi pötkölleen.
Mutta hyvää siis kuuluu. Viime aikoina olen saanut myös erityisen paljon kehuja kuulemma parantuneesta käytöksestäni. Ensinnäkin, käytöksessäni ei alunperinkään ole ollut mitään vikaa, mutta välillä on mukava peesailla noita ihmisten vouhutuksia niin pääsee itse vähemmällä. Ja toiseksi, onhan se nyt vain helppoa herkkutelua. Muutaman kerran kun istuu ovella ja oikein odottaa, että koska saa luvan mennä ulos, niin johan taas alkaa herkkuja ja kehuja tulemaan. Sitäpaitsi ihmiset hämmentyvät niin helposti, kuulin kun toinen Viihdyttäjistäkin sanoi toiselle ääneen, että "temppuileeko hänen mielikuvituksensa, vai olenko minä alkanut viime aikoina kuuntelemaan vähän enemmän". Onneksi sentään Emäntä ja Isäntä pysyvät linjassaan. He tietävät, että olen kyllä fiksuudessa ihan kärkiluokkaa. Niinhän syksyllä sielä koulussakin sanottiin!

Kunnon menoa ja meininkiä!

Ihanat tytöt Eliska ja Tara osuivat Viihdyttäjien luokse samaan aikaa kun vein Oman Perheeni katsomaan heidän lumihommiaan. Eihän niistä olisi taas mitään tullutkaan ellen olisi organisoinut tätä talkooiltapäivää mutta täytyy kyllä itsekin tunnustaa, että oli aivan superhauska sunnuntai Tyttöjen kanssa.

Huh huh mitä ohjelmia..!

Televisio ei tee kyllä ihmisille yhtään hyvää. Olen kuullut heidän itsekin sanovan "ettei sieltä mitään tule", ja kuinkas ollakaan, silti ne tapittavat ruutua liikkumatta, eivätkä edes välttämättä leiki samalla, mikä nyt olisi huomattavasti järkevämpää tekemistä.

Mutta eniten minua huolestuttavat TV:stä tulevat ns. koirankoulutusohjelmat. Ne ovat tulvillaan huonoja ideoita. Eilenkin tuli se ärsyttävä "Koirakuiskaaja" joka meni täysin pilaamaan hyvin sujuvat rutiinit eräässä perheessä! Näin vilauksen kun perheen päällä, fiksun tuntuisella Bostoninterrierillä oli homma hyvin hanskassa. Talossa oli mukavasti riehumistilaa, minkä kolleega käyttikin hyvin, ja usein, hyödykseen.  Samainen kaveri oli myös keksinyt aivan huippuhauskan yhteisen leikin perheen lapsen kanssa. Aamutossujen ryöstön! Voi että kun lapsellakin oli hauskaa kun tämä Boston jaksoi päivittäin varastaa hänen aamutossunsa itselleen! Eikä se ollut mikään lyhyt leikki. Siihen sai osallistua koko perhe.

Mutta mitä tekee Koirakuiskaaja - tulee ja pistää stopin kaikelle. Ei riehumista, ei tossuleikkiä, ei leikkimielistä "Kuka on oikeasti Pomo-kisailua.. ei siis  mitään. On se Koirakuiskaaja kanssa kuulkaa isotteleva kaveri! Haluaa aina kaiken huomion itselleen. Mikä oikeus hänellä on tulla kenenkään kotireviirille osoittelemaan??

Huolestuttavinta tässä kaikessa on, että Viihdyttäjillä on tapana välillä katsoa näitä järkyttävän huonoja ohjelmia - ja auta armias että saan nähdä vaivaa, jotta saan kitkettyä ohjelmista saadut "hyvät ideat" heidän käytöksestään. Niistähän se naurettava "ei koiraa sänkyyn" -ideakin on varmasti tullut.. Sitäpaitsi, olin jo viimeksi huomaavinani tervehdystilanteessa, että se oli tavallista vaisumpi - kun ei nyt vaan olisivat saaneet päähänsä mitään ideaa "hillitystä ja hallitusta" ihmisten kohtaamisharjoituksesta...Juuri kun olen saanut kehitettyä tämän talven "napataan hieman hanskasta"-rutiiniani!  Hei, minähän olen ranskanbulldoggi!!

Tarkkana kuin porkkana

"Tässä on hyvä seurata tarkkana, ettei kukaan vaan pääse huijaamaan vuorollaan. "

j.k. sihteerin lisäys: kummallisesti vain pelin jälkeen yksi pieni puinen fortunan tukijalka löytyi eräänkin kaverin 
poskesta todella mittavan maiskuttamisen saattelemana...ja sitä sitten ei olisi heti haluttu luovuttaakaan.

Erävoitto - Fiksu Ranskanbulldoggi vs Höperöt Viihdyttäjät

Olenhan kertonut, että Viihdyttäjät ovat saaneet jonkun ajatushäiriön muutettuaan uuteen kotiin ja luulevat nyt ettei koira voi nukkua sängyssä. Kyllä, minunkin mielestäni todella naurettava ja käsittämätön idea. Sänkyhän on nukkumista varten, ja jos he ovat niin innoissaan lattiapaikoista, kuin tuntuvat minun läsnäollessani olevan, niin puolestani voivat itse mennä niille. Minä mielelläni tuhisen yöni untuvapeiton uumenissa.
Mutta kun ihminen saa päähänsä jotakin, on sitä vaikea kitkeä. Heistä tulee helposti hieman kärttyisiä komentelijoita, jotka helposti jäävät jauhamaan samaa levyä. Tiedättehän; " Alas..nyt heti alas, alas sieltä, ALAS! "blaa,blaa,blaa.." Ei sellaista kukaan jaksa kuunnella. On syytä käyttää siis oveluutta.
Viikonloppuna olin taas yökylässä Viihdyttäjillä. Kokeilin uutta tekniikkaa. Sen sijaan että olisin heti alkuyöstä hypännyt keskelle sänkyä, soluttauduinkin kevyen keijumaisella(niin kuin vain me ranskikset osaamme) loikalla heidän jalkopäähänsä. Olen nimittäin huomannut, että he kovin herkästi heräävät kun heidän keskelleen punkee ja yrittää saada heitä siirtymään sivummalle, jotta itsekin mahtuisi.
Ja HA HAA, mitenkäs kävi - hopsan - kun Viihdyttäjät heräsivät: Oli myös koira sängyssä! Kaikki olivat nukkuneet hyvin - (paitsi minä kun jouduin vähän vahtimaan etteivät he herää) eikä mitään vahinkoa ollut tapahtunut. Todella ovelana poikana vielä hyppäsin sängystä pois salamana kun huomasin, että ne nukkumatit aikovat oikeasti herätä. Ei tullut aiheettomia toruja tai muuta jankkaamista, koska eihän nyt koiraa voi siitä moittia, että toinen hyppää esimerkillisesti pois sängystä. Vieläpä pyytämättä! Tämä oli suuri voitto koirakunnalle, pieni tappio Viihdyttäjille. Kesään mennessä palaamme taas normaaliin arkeen ja nukumma kaikki pää tyynyllä.

Pihamerkkaaja auttaa

Yritän piipahdella Viihdyttäjillä melko säännöllisesti, jotta he eivät menisi aivan niin sekaisin kun taas menen heitä vahtimaan sitten pidemmäksi aikaa kerrallaan.
Nytkin oli taas todella hyvä että menin koska sinne oli ilmestynyt jotakin ihme töttöröitä pitkin pihaa! Kävin äkkiä varmuuden vuoksi merkkaamassa ne, jotta pihan järjestys olisi kaikille selvä. En muuten muista, että olisivat kiittäneet...

Tervehdys tähänkin vuoteen

Mukavasti näyttää tämäkin vuosi sujuvan, vaikkakin hieman ärsytti se ihmisten typerä paukuttelu vaihtuvan vuoden kunniaksi, joten  ennen uudne vuoden tulemista piti päästä nopsasti kotiin. Huh!
Uudessa kodissa menee kylläkin erinomaisesti! Minulle on varattu joka huoneeseen oma huonekalu &  ikkuna, josta pystyn vahtimaan ettei kukaan epäillyttävä vain pääse yllättämään talon kummaltakaan puolelta. Tai siis eihän pesuhuoneessa tietysit ole ikkunaa mutta sieltäkin minä kyllä haluan välillä käydä varmistamasa, ettei vaan senkin ikkunaoven läpi näkyisi jotain kiinnostavaa.
Sohvan ja nojatuolien lisäksi Ihmiseni osasivat valita kunnon peilikaapit asuntoon, jotta voin aina ohimennessäni peilailla itseäni ja melko mukavannäköistä hartialinjaani..*kröhöm*
Sivistyksen tasosta täällä uudessa kertoo myös lähistöllä oleva koirapuisto. En vain ymmärrä miksemme voi joka kerta ulos lähtiessämme mennä sinne. Joskus joudun  kiskomaan siihen suuntaan melkein tosissani, jotta hihnan toisessa päässä sytyttäisi mutta ainea ei viesti mene perille. Mutta tässä on vielä niin vähän aikaa kulunut ja ihmisillä tunnetusti kestää oppia asiat kauemmin kuin meillä koirilla. Olen aivan varma, että viimeistään keväällä tulemme viettämään siellä aikaa vähintään päivittäin.