Eilen päätinkin tehdä ensimmäisen yön kunniaksi pienen jekun. Kun Viihdyttäjät siirtyivät yläkertaan yöpuulle, ja luulivat, että suin päin säntään heidän perässään, niin ehei - jäinkin aivan pokkana alas. Siitäkös hämmennys tuli. Viihdyttäjä M jopa ihan huhuili alakertaan minulle mutta pidin pintani ja pysyin suunnitelmassani.
Kun kaksikko oli nukahtanut, tassuttelin ylös aivan rauhassa omalle pedilleni. Tosin sitä piti vähän pedata, koska tässä huushollissa ei ole oikein makuuvaatteiden laittelutaitoa. Sama homma heidän sängyn vieressään, ison tyynyn kanssa, joka on toinen nukkumapaikkani. Sitä vasta pedata pitikin. Mutta arvatkaa mitä? Alkoivat huomauttaa että pidän alkaa riittä, ja että pidän liikaa meteliä. No olisivat laittaneet kerralla lakanat niin, että niissä pystyisi nukkumaan!
