maanantai 12. heinäkuuta 2010

Huh hellettä!

Vaikka olenkin kova kesämies, alkaa jo tummempiturkkista kuumottaa. Onneksi omistajani ovat ymmärtäneet hankkia minulle saaren jossa voin käydä järvessä juomassa ja vilvoittelemassa. Mutta kyllä pääasiallisesti  päivät menevät lepäillessä ja ohi ajavia veneitä vahtiessa.
Helsingin Viihdyttäjänikin kävivät tervehtimässä. Hoksasivat pitää minua seuravuorossa ollessaan vapaana. Ppalkinnoksi noinkin hienosta väläyksestä pysyttelin kiltisti omalla tontillani. Luulivat varmaan, että se oli jotenkin heidän ansiotaan mutta eihän  näin kuumalla jaksa minnekään livahdella. Katsotaan kun virkistävämmät tuulet tulevat, niin josko sitä kirmaisi taas mökkinaapureitakin tervehtimään. Ei sovi olla epäsosiaalinen, luulevat pian etteivät heidän mahdolliset herkkupalansa kelpaa minulle.

ps. rantaan oli saapunut kovin kiinnostavan näköinen kanootti..jään tarkkailemaan homman etenemistä ja raportoin siitä lisää vielä myöhemmin!

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Tahtoo purjeveneen



Voi kuulkaa, olen löytänyt uuden ihastuksen - purjeveneen! Olen aina ollut taitava lajissa kuin lajissa, ja moottoriveneessä olen kahden tassun varassa milloin vain. Mutta juhannuksena näin vasta todellisen vesien kulkuneuvon. Käytin kaiken tahdonvoimani ja valitsin strategiaksi parhaimman käytökseni sekä intensiivisen tuijotuksen. Ei auttanut - en (vielä) päässyt ottamaan tuota kiinnostavaa välinettä haltuun. Onneksi kotijoukkoni ovat kyseisiin veneisiin hieman ns. kallellaan niin uskon, että asia kyllä tulee korjaantumaan. Mutta kylläpä osasi olla kiinnostava ilmestys!

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Kätevä vinkki lajitovereille

Ihmisillä on usein tapana aloittaa outoja rituaaleja. Esim. Helsingin Viihdyttäjäni ovat välillä rasittavia ja odottavat herkkupaloista "vastalahjaksi" kaiken maailman temppuja. Olen keksinytkin uuden kätevän tavan makuupalan ansaitsemiseen. Kun kerran on opetettu istumaan, antamaan tassua sekä menemään makuulle - teen ne kaikki kolme kerralla. Kätevää! Istun, ojennan tassuja ja menen neljäsosaltaan makuuasentoon niin kyllähän sillä jo pitää herkkunsa ansaita. Voin myös varmuuden vuoksi heilauttaa kumpaakin tassua, niin ei jää ainakaan siitä kiinni että olisi väärä tassu rituaalissa mukana. Ei minulla ole koko päivää aikaa, ja kärsivällisyyttä odottaa, että mitähän sitä juuri nyt tällä kertaa halutaan. Joku kolmesta osuu kuitenkin oikeaan ja siitä pitäisi siitä minun laskujeni mukaan saada kolme herkkua. Mutta koitapa saa pitkäpiuhaiset ihmiset ymmärtämään tämä...

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Kyläilemässä kaupungissa

Kaikkihan tietävät että me ranskanbulldogit olemme kerrassaan vastustamattomia. Tänään siitä tuli taas yksi lisätodiste. Helsingin Viihdyttäjäni tulivat hakemaan minut kaupunkikylään, koska eivät olleet nähneet minua niiiiiin pitkääään aikaan. Mikäs siinä. Minähän nyt voin käydä ottamassa haltuun paikan kuin paikan.
Taisi siinä kylläkin iltalenkillä lähteä vähän innostuskierrokset ylärekisteriin kun lähdimme uusien hajujen perään. En oikein tiennyt että keskittyäkö hajuihin, toisiin koiriin, muihin kulkijoihin vai ensimmäisenä kulkemiseen, joka sekin on minulle tärkeä asia, ja niinpä alkumetrit olivat melkoista pyörähtelyä sekä puuskutusta. Arvatkaa janottiko kun pääsin kotiin!
Eikä mennyt kauaakaan kun simahdin yöunille. 

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Leppoisaa pötköttelyä



















Jotta ei menisi ihan pelkäksi urheiluksi pitkin maita ja mantuja niin laitetaanpa täällä mökiltä hieman rennompaakin kesätunnelmaa. Kyllä tuo täysipäiväinen oman perheen, ja naapureiden, vahtiminen käy ihan  työstä, joten lepoakin tarvii. Yksi meikäläisen lempipaikka torkuille on aurinkotuoli...

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Terveisiä mökiltä saaresta!


Olen ollut hieman laiska kirjoittamaan täältä mökiltä mutta näillä helteillä tykkään ottaa iisisti ja nauttia rauhallisesta loikoilusta. Eikä hosuminen näin alkukesästä olekaan hyväksi. Joudun keräämään voimia tungettelia sorsia varten. Ainakin viime kesänä ne röykimykset kehtasivat tunkea mailleni mustikoita popsimaan mutta jos eivät viime kesästä oppineet, niin tänä kesänä osaan jo olla valmiina.
Päivän paras hetki on ehdottomasti kun omistajani jättävät vähemmän tärkeät puuhastelunsa, ottavat pelastusliivini esiin ja lähdemme Karkaliin metsälenkille.