Yöjekku

Tiedättehän mitä mieltä minä olen Viihdyttäjien nukkumajärjestyksestä. Kyllä, he ovat edelleen sitä mieltä, että minun pitäisi nukkua lattialla. Tai no, saan minä siis sohvalla tai nojatuoleissa nukkua, mutten muka sängyssä, mikä on jokaisen koiran luonnollinen paikka.

Eilen päätinkin tehdä ensimmäisen yön kunniaksi pienen jekun. Kun Viihdyttäjät siirtyivät yläkertaan yöpuulle, ja luulivat, että suin päin säntään heidän perässään, niin ehei - jäinkin aivan pokkana alas. Siitäkös hämmennys tuli. Viihdyttäjä M jopa ihan huhuili alakertaan minulle mutta pidin pintani ja pysyin suunnitelmassani.

Kun kaksikko oli nukahtanut, tassuttelin ylös aivan rauhassa omalle pedilleni. Tosin sitä piti vähän pedata, koska tässä huushollissa ei ole oikein makuuvaatteiden laittelutaitoa. Sama homma heidän sängyn vieressään, ison tyynyn kanssa, joka on toinen nukkumapaikkani. Sitä vasta pedata pitikin. Mutta arvatkaa mitä? Alkoivat huomauttaa että pidän alkaa riittä, ja että pidän liikaa meteliä. No olisivat laittaneet kerralla lakanat niin, että niissä pystyisi nukkumaan!

Viihdyttäjiä vahtimassa

No niin. Luulen, että nyt saadaan tähän päivittämiseen vauhtia. Tulin nimittäin viettämään pientä talvilomabreikkiä tänne Viihdyttäjien luokse. Koska heillä tuntuu olevan käsittämättömän usein nuo koneet auki, ja jopa silloin sylissä kun minä olisin tulossa paikalleni, niin eiköhän tännekin saada lähipäivinä juttua vauhdilla.

Tuo talviloma on kyllä aivan väärä nimitys tälle visiitille. Minähän tulin tänne töihin - vahtimaan. Muutenhan täällä voi tulla kuka tahansa pihalle, milloin tahansa, eivätkä nämä kaksi ole ikinä ajantasalla.  Ja hyvin olen jo näin ekana iltana vahtinutkin. Piti oikein korottaa ääntä - vähän näytösluontoisesti, tiedättehän -  mutta että Viihdyttäjätkin huomaisivat, että nyt on talossa yksi jolla on homma hanskassa. Kumman hitaita vaan ovat. Minäkin olen ollut täällä tsekkailemassa menoa ja meininkiä vaikka kuinka monta kertaa, ja nyt vasta saivat kunnon tähystysalusta ikkunan eteen. Nyt ei kyllä kukaan kävele tästä ohi niin etten huomaisi! 

Ihania tuoksuja ja hajuja

On tämä kevät vain kuulkaa ihanaa aikaa. Nyt kun päästään vielä tuosta lumesta eroon, niin alta paljastuu vaikka mitä ihanuuksia. Mutta alkaa sitä olla jo nyt innostavia hajuja poluilla ja penkoissa. Olenkin muuten miettinyt, että eikö kaiken haisteleminen ole sellaisilla pitkänokkaisilla kollegoilla hieman hankalampaa, kun hehän eivät pysty aivan samalla tavalla tunkemaan koko päätään aivan kiinni tuoksukohteeseen kun tällaisen paremman kuonon muodon omaavat..?

Onneksi minä pystyn, ja kyllä kuulkaas siitä sitten nautinkin! Joskus tosin joku hätähousu  hihnan toisessa päässä on pilata erittäin tärkeän hetken, kun keskittymiseni on äärimmillään viritetty ja olen juuri nuuskuttamassa keskellä kaikkein parhainta tuoksua - niin eikös siellä joku kärsimätön ala nykiä. Ei se ihan minuutissa eikä kahdessakaan selviä, jos on oikein kiinnostava tuoksu tullut kohdalle. Pitäähän sitä selvittää mistä on kysymys. Voihan olla, että kulmille on tullut vaikka uusi tyttö, tai vielä pahempaa, joku uusi poikatulokas, joka luulee, että voi noin vain merkkailla kulmia omikseen.(!)

En osaa edes ajatella, millaista elämä voisi olla ilman nuuskuttelua, haistelua ja tuoksuttelua. Kyllä minulle voi jäädä joku tuoksu vaivaamaan sen verran mieltä, että vaikka lenkillä ollaan jo jatkettu eteen päin niin  pitää vielä palata sille tuoksulle kun nuuskuttaminen on jäänyt kesken. Tätäkin on hihnan toisen pään myös vaikea välillä käsittää mutta siihen auttaa kun istun jämäkästi alas, ja mietimme asiaa hetken kaikessa rauhassa hötkyilemättä..

Iisiä kevättä!

Ensinnäkin ihania kevätterveisiä Annikalle Espooseen, joka lähetteli terveisiä, että "voisinko päivittää blogiani" ja kyllähän minua sihteereideni puolesta vähän hävettää, että viimeinen päivitys on ollut helmikuussa! Tosin, tässä välissä ollaan myös mökkeilty - mikä ei kuulkaa näin keväällä ole ollenkaan hassumpaa kun jäätä pitkin pääsee vaikka naapurinkin saareen. Kätevää. Ja viime viikonloppuna järjestin uuteen kotiimme tupaantuliaiset, siinäkin oli hommaa. Isännöinti vei kyllä sen verran voimia, että oli pakko ihan mennä tyynyjen päälle hetkeksi pötkölleen.
Mutta hyvää siis kuuluu. Viime aikoina olen saanut myös erityisen paljon kehuja kuulemma parantuneesta käytöksestäni. Ensinnäkin, käytöksessäni ei alunperinkään ole ollut mitään vikaa, mutta välillä on mukava peesailla noita ihmisten vouhutuksia niin pääsee itse vähemmällä. Ja toiseksi, onhan se nyt vain helppoa herkkutelua. Muutaman kerran kun istuu ovella ja oikein odottaa, että koska saa luvan mennä ulos, niin johan taas alkaa herkkuja ja kehuja tulemaan. Sitäpaitsi ihmiset hämmentyvät niin helposti, kuulin kun toinen Viihdyttäjistäkin sanoi toiselle ääneen, että "temppuileeko hänen mielikuvituksensa, vai olenko minä alkanut viime aikoina kuuntelemaan vähän enemmän". Onneksi sentään Emäntä ja Isäntä pysyvät linjassaan. He tietävät, että olen kyllä fiksuudessa ihan kärkiluokkaa. Niinhän syksyllä sielä koulussakin sanottiin!