Onneksi minä pystyn, ja kyllä kuulkaas siitä sitten nautinkin! Joskus tosin joku hätähousu hihnan toisessa päässä on pilata erittäin tärkeän hetken, kun keskittymiseni on äärimmillään viritetty ja olen juuri nuuskuttamassa keskellä kaikkein parhainta tuoksua - niin eikös siellä joku kärsimätön ala nykiä. Ei se ihan minuutissa eikä kahdessakaan selviä, jos on oikein kiinnostava tuoksu tullut kohdalle. Pitäähän sitä selvittää mistä on kysymys. Voihan olla, että kulmille on tullut vaikka uusi tyttö, tai vielä pahempaa, joku uusi poikatulokas, joka luulee, että voi noin vain merkkailla kulmia omikseen.(!)
En osaa edes ajatella, millaista elämä voisi olla ilman nuuskuttelua, haistelua ja tuoksuttelua. Kyllä minulle voi jäädä joku tuoksu vaivaamaan sen verran mieltä, että vaikka lenkillä ollaan jo jatkettu eteen päin niin pitää vielä palata sille tuoksulle kun nuuskuttaminen on jäänyt kesken. Tätäkin on hihnan toisen pään myös vaikea välillä käsittää mutta siihen auttaa kun istun jämäkästi alas, ja mietimme asiaa hetken kaikessa rauhassa hötkyilemättä..
Täällä eräskin Viihdyttäjä haluaisi kommentoida, että kyseinen Herra Hajuaisti ja Touhupettereiden kruunaamaton kuningas oli kylläkin ihan reippaasti viime viikolla kävelemässä ohitse kun tulimme vastaan jalkakäytävällä, että niin keskittyneitä sitä oltiin haisteluun... :D
VastaaPoista