Toto tomera heitti haasteen ja kysymyksen jos toisenkin vastattavakseni - tai siis oikeastaan, välitimme sihteerini kanssa kysymykset emännälleni:
1. Mikä on koirasi lempiherkku?
2. Mitä koirasi ei suostu syömään?
3. Mikä on parasta koirassasi?
4. Mikä asia ärsyttää/häiritsee koirassasi?
5. Miksi olet valinnut uroksen/nartun?
6. Mitkä ovat koirasi rodun parhaat puolet, puolet joihin ihastuit?
7. Olisiko rodun vaihto mahdollista? jos, niin mikä olisi toinen rotu?
8. Onko koirallasi joku hauska tapa?
9. Mitä koirasi tykkää muista koirista?
10. Onko koirallasi joku lempiharrastus? Joku teidän yhteinen, agility, toko tms. tai koiran oma, kaivaminen repiminen tms. :D
11. Millainen koirasi on luonteeltaan?
ja alla siis tietoa MINUSTA
1.Kala,kuivattu,keitetty missä muodossa vaan
2.ehkä se sipuli on sellainen
3.seurallisuus
4.lenkillä ollessa vetäminen ja piereskely
5.molempien perheissä aina uroksia,luonnollisesti se oli ainoa valinta
6.ystävällinen seurallinen,lutunen ulkonäkö
7.tuskinpa vaihtaisin
8.ehkä se kun haluaa oitis syliin kun istahtaa johonkin.täysin
sylikoira
9.joistakin tykkää,joistakin ei välitetä lainkaan ja jotkut ärsyttää
ainakin räksyttävät
10.mökillä puskien vahtiminen josko siellä tarhakäärme tai myyrä
vilahtais
11.omapäisen seurallinen ja ystävällinen, rakastaa kaikkia ihmisiä
** ja luonnollisesti kaikki muutkin nelijalkaiset isäntineen/emäntineen, jotka käyvät täällä lukemassa, voivat vastata näihin kysymyksiin, tulkaa vain kertomaan minulle, niin minäkin osaan tulla lukemaan lisää teistä!
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
maanantai 3. syyskuuta 2012
Kukkuu kuulumisia
Kyllä minä olen pitkään sihteeriä tuijotellut ja tuhissutkin vieressä, etteikö se ollenkaan aio päivitellä faneilleni kuulumisia mutta tosi kauan on viestin perille meneminen kestänyt. Minä voin kuitenkin hyvin, kesä meni oikein mukavasti ja kaikenlaisia herkkuja on tullut maisteltua.
torstai 26. huhtikuuta 2012
Kyllä nyt kelpaa!
Ai ai, tämäpä se taas on elämää! Nyt ne jäät ovat sitten sulaneet ja vein Emännän ja Isännän Saareen nauttimaan alkaneesta keväästä. Tehän tiedätte, että olen aika kova poika vahtimaan mutta kyllä minä ehdin sen hieman levähtääkin. Toivottavasti tekin olette jo ehtineet nauttimaan pikku aurinkotorkuista!
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Herkullista pääsiäistä!
Kaikenmaailman koristeiden kanssa kannattaa sitten olla tarkkana! |
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Pilkillä emännän ja isännän kanssa
Terveisiä kaikille kolleegoille, jotka mietitte, että mitä oman perheen kanssa voi harrastaa, niin tässä vinkki: Pilkkimistä! Omia kaksijalkaisia ei tosin kannata enää tähän aikaan päästää jäälle, eikä ainakaan yksin mutta koska minä olen kokenut kulkija, vein emännän ja isännän pilkille. Se on mukava koko perheen harrastus. Minä ainakin nautin kovasti.
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Meikkis johtaa joukkoja!
Viihdyttäjä M & MINÄ, Sofia & Daci sekä Heidi & Pablo |
Sen verran tolkkua heillä oli tällä kertaa, että olivat sentään löytäneet vaellusryhmään "meikäläisiä". Niin kuin aina, piti minut ottaa ohjat käsiini ja vetää joukkoja sekä pitää järjestystä. Joukoissa pitää olla järjestys. Viihdyttäjien kanssa se meinaa mennä helposti ihme pyörimiseksi. He eivät yhtään vahdi, että toisten koirat voivat noin vaan tulla heidän luokseen ja pahimmassa tapauksessa, he vielä silittelevät(!) niitä.
Kyllä minä tuon olisin napannut, jos olisi päästetty.. |
Välillä Dacilla ja Pablolla meni ihan lapasteluksi. |
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Mökillä käymässä
Vein emännän ja isännän mökillä käymään. Eivät voineet lähteä yksin, koska jäätilanne on jo sellainen, että pitää olla joku kokenut jäilläliikkuja mukana. Ja kyllä minä mökille mielelläni lähdenkin, vaikka suoraan sanottuna, ei tuohon kesämökkeily-sanaan ei ole aivan tuulesta temmattu tuota kesä sanaa..
Nurkat ja ympäristön tarkistin huolellisesti. Polut näin talviaikaan olivat hieman ahtaat, jopa minun sutjakalle kropalleni riehaantua mutta eipä hätää, jäällä on meikäläisellekin tilaa kirmailla.
Nurkat ja ympäristön tarkistin huolellisesti. Polut näin talviaikaan olivat hieman ahtaat, jopa minun sutjakalle kropalleni riehaantua mutta eipä hätää, jäällä on meikäläisellekin tilaa kirmailla.
torstai 23. helmikuuta 2012
Uusi kesäasunto?
Katsokaapa mitä äkkäsin Viihdyttäjien takapihalta?! Jäin oikein tuijottamaan moista rakennusta mutta sitten tajusin; se on varmastikin minulle tarkoitettu kesäasunto! Eipä silti, ettenkö minä Viihdyttäjienkin kanssa hyvin pärjää ns. päärakennuksessa mutta kun ei aina viitsisi ilmoittaa, koska haluaa pihalle ja koska sisään. Sitäpaitsi Viihdyttäjillä on kuulo joskus niin huonosti päällä, että pitää ihan parikin kertaa tuhahtaa, ennen kuin ymmärtävät, että joillakin on Tärkeää Asiaa. Tuosta kesähuvilastahan minä voin hyvin vahtia alueen tapahtumia ja tarpeen vaatiessa singahtaa milloin tahansa tarkastamaan, että pihapiirissä on kaikki kunnossa.
Oikeastaan kyllä tämän tyyppinen voisi sopia minulle paremmin: Koiran huvila
Oikeastaan kyllä tämän tyyppinen voisi sopia minulle paremmin: Koiran huvila
maanantai 20. helmikuuta 2012
perjantai 10. helmikuuta 2012
Kotona taas!
"No missä ne nyt taas kuhnii?" |
Kotona päätin muuten siirtää meidät kevätaikatauluun, eli reippaana poikana olen ponkaissut ylös tavallista aiemmin! (no hei, ihmekös se kun Viihdyttäjillä kiskottiin pihalle kukonlaulun aikaan joka aamu - tai siis mielestäni lähinnä keskellä yötä) Emäntä on ollut ihmeen aamutorkku, ovat jutelleet jostakin aikaerosta vai mikä se nyt olikaan. Sen vuoksi onkin erittäin hyvä, että minä olen toiminut nyt aktiivisena sekä pitkäjänteisenä herätyskellona ja ilmoittanut emännällekin milloin aamiaisaika on.
Pihalla ei näillä keleillä kyllä kiinnosta mitään superlenkkejä tehdä vaikka tuo nuttukin olisi päällä. Mutta toivotaan, että meille kaikille tulee oikein lämpöinen ja aurinkoinsen viikonloppu!
tiistai 31. tammikuuta 2012
Puh ja Pah pakkasille!
Törkeää, sanon minä! Arvatkaa mitä Viihdyttäjä M teki tänään?? Kantoi minut aamulla pihalle. Nii-in, on aivan uskomatonta käytöstä minunkin mielestäni.
Aamupala tässä talossa tarjotaan muutenkin hieman aikaisin minun makuuni, enkä ymmärrä miksi sinne pihalle on pakko ängetä kukonlaulun aikaan. Tänään sitten päätin, että minun puolestani menkööt se aamupakkasiin, joka haluaa, mutta itse menen takaisin peiton alle köllimään.
Aamusapuskan jälkeen otinkin jalat alleni ja ryntäsin kipin kapin yläkertaan aikomuksenani sukeltaa ihanan lämpimän peiton syvyyksiin. Mutta ei, Viihdyttäjä M marssi ulkoilunuttuni kanssa perään ja jopa Viihdyttäjä N siinä vieressä osoitteli minulle ovea(luvalla sanoen aika nuivaa sekin) ja kehoitteli lähtemään aamupissalle. Hyvähän hänen oli siinä lämpimässä huudella kun ei itse näyttänyt vetävät ulkotakkia päälleen. Niinpä panostin kaikkeni vetkutteluun ja vilkuilin väliä mistä pääsisin sujahtamaan takaisin sänkyyn mutta ihan ilman varoitusta, Viihdyttäjä M nappasi minut syliinsä ja kantoi pihalle. Puh ja Pah, sanon minä! Ja kyllä sitten alkuunsa näytinkin mitä mieltä olen hänen aamulenkkiajoituksestaan mutta eihän se sitten loppujen lopuksi niin paha ollutkaan, harmitti vaan aluksi älyttömät aikataulut.
Aamupala tässä talossa tarjotaan muutenkin hieman aikaisin minun makuuni, enkä ymmärrä miksi sinne pihalle on pakko ängetä kukonlaulun aikaan. Tänään sitten päätin, että minun puolestani menkööt se aamupakkasiin, joka haluaa, mutta itse menen takaisin peiton alle köllimään.
Aamusapuskan jälkeen otinkin jalat alleni ja ryntäsin kipin kapin yläkertaan aikomuksenani sukeltaa ihanan lämpimän peiton syvyyksiin. Mutta ei, Viihdyttäjä M marssi ulkoilunuttuni kanssa perään ja jopa Viihdyttäjä N siinä vieressä osoitteli minulle ovea(luvalla sanoen aika nuivaa sekin) ja kehoitteli lähtemään aamupissalle. Hyvähän hänen oli siinä lämpimässä huudella kun ei itse näyttänyt vetävät ulkotakkia päälleen. Niinpä panostin kaikkeni vetkutteluun ja vilkuilin väliä mistä pääsisin sujahtamaan takaisin sänkyyn mutta ihan ilman varoitusta, Viihdyttäjä M nappasi minut syliinsä ja kantoi pihalle. Puh ja Pah, sanon minä! Ja kyllä sitten alkuunsa näytinkin mitä mieltä olen hänen aamulenkkiajoituksestaan mutta eihän se sitten loppujen lopuksi niin paha ollutkaan, harmitti vaan aluksi älyttömät aikataulut.
maanantai 30. tammikuuta 2012
Työvoitto!
No nyt on kuulkaa täällä taas täysi touhu ja tohina päällä. Laitoin nimittäin emännän ja isännän lentokoneeseen sekä vähän lomailemaan, ja lähdin itse vahtimaan Viihdyttäjiä. Minä en semmoisista pitkistä lentokonematkoista välitä, saako semmoisissa härveleissä kunnossa ruokaakaan ja kun tykkään katsella ikkunasta maisemia niin olisivatko ne päästäneet minut aivan varmasti ohjaamoon..? Perilläkin olisi ollut kuuma ja vaikka tykkäänkin pötkötellä lämpimässä niin liika helle saa ikävästi läähättämään. Sitäpaitsi Viihdyttäjien kanssa on ollut niin hyvää edistymistä heidän oppimisessaan, niin nyt oli hyvä aika vähän kouluttaa heitä lisää.
Eikä ole mennyt se kaikki vaiva ja aika hukkaan minkä olen heidän opettamiseen laittanut. Myönnän, että välillä on ollut hermoissa pitelemistä kun on tuntunut, etteivät millään opi mutta nyt minulla on ilouutisia. Olen nimittäin siirtynyt heilläkin sänkyyn(!) nukkumaan. Huh huh, kyllä melkoisen kärsivällinen sain olla ja monta kertaa jouduin keskellä yötäkin hyppäämään edes takaisin lattiapaikan ja sängyn välillä. Työvoitto tämä oli siinäkin mielessä, että luulin jo jossain vaiheessa, etteivät ikinä opi, kun tässä meni kokonainen vuosi ennen kuin löydettiin järki tähän hommaan.
Vähän se vaati oveluutta. Ensimmäinen yö aloitettiin taas tavalliseen nuivaan tapaan. Viihdyttäjät sänkyyn ja minä naurettavaan "omaan" sänkyyni lattialle. No sittenpäs tein niin, että nuolin kovaäänisesti jalkojani todella pitkään, tehostaakseni vaikutusta raavin myös korvan taustaani, jonka jälkeen vaeltelin vähän levottomana ja kävin kuopimassa nojatuolia äänekkäästi. Pidin myös huolta siitä, että vähän hankasin silmääni, jotta se aamulla oli punertavan näköinen. Ja se tepsi. Viihdyttäjä N on välillä kovin selvänäköinen. Hän heti ymmärsi, että lattialla oli tietenkin jotain "allergisoivaa" ja jos pääsisin sänkyyn, niin allergia katoaisi.
Ja mikäs siinä. Heti kun pääsin sänkyyn niin nukuin levollisesti koko yön ja kas kummaa, enää ei kutittanut yhtään ja silmänikin on täysin parantunut! (no myönnettäköön, että sitä myös pyyhittiin muutaman kerran silmäaineella) Eikä minulla ole mitään tarvetta hötkyillä kesken yön yhtään minnekään. Kyllä sitkeys palkitaan!
Eikä ole mennyt se kaikki vaiva ja aika hukkaan minkä olen heidän opettamiseen laittanut. Myönnän, että välillä on ollut hermoissa pitelemistä kun on tuntunut, etteivät millään opi mutta nyt minulla on ilouutisia. Olen nimittäin siirtynyt heilläkin sänkyyn(!) nukkumaan. Huh huh, kyllä melkoisen kärsivällinen sain olla ja monta kertaa jouduin keskellä yötäkin hyppäämään edes takaisin lattiapaikan ja sängyn välillä. Työvoitto tämä oli siinäkin mielessä, että luulin jo jossain vaiheessa, etteivät ikinä opi, kun tässä meni kokonainen vuosi ennen kuin löydettiin järki tähän hommaan.
Vähän se vaati oveluutta. Ensimmäinen yö aloitettiin taas tavalliseen nuivaan tapaan. Viihdyttäjät sänkyyn ja minä naurettavaan "omaan" sänkyyni lattialle. No sittenpäs tein niin, että nuolin kovaäänisesti jalkojani todella pitkään, tehostaakseni vaikutusta raavin myös korvan taustaani, jonka jälkeen vaeltelin vähän levottomana ja kävin kuopimassa nojatuolia äänekkäästi. Pidin myös huolta siitä, että vähän hankasin silmääni, jotta se aamulla oli punertavan näköinen. Ja se tepsi. Viihdyttäjä N on välillä kovin selvänäköinen. Hän heti ymmärsi, että lattialla oli tietenkin jotain "allergisoivaa" ja jos pääsisin sänkyyn, niin allergia katoaisi.
Ja mikäs siinä. Heti kun pääsin sänkyyn niin nukuin levollisesti koko yön ja kas kummaa, enää ei kutittanut yhtään ja silmänikin on täysin parantunut! (no myönnettäköön, että sitä myös pyyhittiin muutaman kerran silmäaineella) Eikä minulla ole mitään tarvetta hötkyillä kesken yön yhtään minnekään. Kyllä sitkeys palkitaan!
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Rentouttavaa!
Joskus minunkin tulee hieman päivteltyä noita ihmisten touhuja mutta on niistä paljon iloa ja seuraakin. Erityisesti ihminen sopii koiralle nukkuma-alustaksi. Sylissä on lämmintä ja hyvällä tuurilla tulee rapsutusta.
maanantai 2. tammikuuta 2012
Hyvää lumista alkanutta vuotta!
Vuosi on alkanut ainakin meillä päin lumisissa merkeissä. Se ei nyt niin menoa haittaa, kyllä näin tarkkakuonoinen kaveri pystyy haistamaan tärkeät tuoksut kinostekin läpi mutta en minä kyllä varsinaisesti mikään loskan ystävä ole. Usein isännälle ja emännälle pitää ihan pysähtymällä ilmoittaa, että ei ole mitään tarvetta jatkaa ulkoilua yhtään pidemmälle. Nykyään se toimiikin hyvin, vaikka vielä joskus yrittävätkin kumman itsepäisesti kiskoa väärään suuntaan..
Olenko muuten muistanut kertoa, miten fiksu eläinlääkäri meillä täällä on?! Emäntä halusi käydä näyttämässä silmiäni varmuuden vuoksi, kun niin helposti toinen niistä alkaa punoittaa. Sitten sitä tulee tietysti vähän tassulla hangattua, ja siitäkös sitten se sanominen tulee. Mutta ei ollut mitään häikkää silmissäni, ja lääkäri oli vielä niin fiksu, että ymmärsi kehua kuinka hyvä runkoinen olen enkä yhtään paksu - joten mielestäni ihan lääkärin luvalla minulle voi kyllä antaa huolettomasti enemmänkin herkkuja! Minusta tämä ennakoi oikein lupaavaa alkanutta vuotta.
Olenko muuten muistanut kertoa, miten fiksu eläinlääkäri meillä täällä on?! Emäntä halusi käydä näyttämässä silmiäni varmuuden vuoksi, kun niin helposti toinen niistä alkaa punoittaa. Sitten sitä tulee tietysti vähän tassulla hangattua, ja siitäkös sitten se sanominen tulee. Mutta ei ollut mitään häikkää silmissäni, ja lääkäri oli vielä niin fiksu, että ymmärsi kehua kuinka hyvä runkoinen olen enkä yhtään paksu - joten mielestäni ihan lääkärin luvalla minulle voi kyllä antaa huolettomasti enemmänkin herkkuja! Minusta tämä ennakoi oikein lupaavaa alkanutta vuotta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)