maanantai 30. tammikuuta 2012

Työvoitto!

No nyt on kuulkaa täällä taas täysi touhu ja tohina päällä. Laitoin nimittäin emännän ja isännän lentokoneeseen sekä vähän lomailemaan, ja lähdin itse vahtimaan Viihdyttäjiä. Minä en semmoisista pitkistä lentokonematkoista välitä, saako semmoisissa härveleissä kunnossa ruokaakaan ja kun tykkään katsella ikkunasta maisemia niin olisivatko ne päästäneet minut aivan varmasti ohjaamoon..? Perilläkin olisi ollut kuuma ja vaikka tykkäänkin pötkötellä lämpimässä niin liika helle saa ikävästi läähättämään. Sitäpaitsi Viihdyttäjien kanssa on ollut niin hyvää edistymistä heidän oppimisessaan, niin nyt oli hyvä aika vähän kouluttaa heitä lisää.
Eikä ole mennyt se kaikki vaiva ja aika hukkaan minkä olen heidän opettamiseen laittanut. Myönnän, että välillä on ollut hermoissa pitelemistä kun on tuntunut, etteivät millään opi mutta nyt minulla on ilouutisia. Olen nimittäin siirtynyt heilläkin sänkyyn(!) nukkumaan. Huh huh, kyllä melkoisen kärsivällinen sain olla ja monta kertaa jouduin keskellä yötäkin hyppäämään edes takaisin lattiapaikan ja sängyn välillä. Työvoitto tämä oli siinäkin mielessä, että luulin jo jossain vaiheessa, etteivät ikinä opi, kun tässä meni kokonainen vuosi ennen kuin löydettiin järki tähän hommaan.
Vähän se vaati oveluutta. Ensimmäinen yö aloitettiin taas tavalliseen nuivaan tapaan. Viihdyttäjät sänkyyn ja minä naurettavaan "omaan" sänkyyni lattialle. No sittenpäs tein niin, että nuolin kovaäänisesti jalkojani todella pitkään, tehostaakseni vaikutusta  raavin myös korvan taustaani, jonka jälkeen vaeltelin vähän levottomana ja  kävin kuopimassa nojatuolia äänekkäästi. Pidin myös huolta siitä, että vähän hankasin silmääni, jotta se aamulla oli punertavan näköinen. Ja se tepsi. Viihdyttäjä N on välillä kovin selvänäköinen. Hän heti ymmärsi, että lattialla oli tietenkin jotain "allergisoivaa" ja jos pääsisin sänkyyn, niin allergia katoaisi.
Ja mikäs siinä. Heti kun pääsin sänkyyn niin nukuin levollisesti koko yön ja kas kummaa, enää ei kutittanut yhtään ja silmänikin on täysin parantunut! (no myönnettäköön, että sitä myös pyyhittiin muutaman kerran silmäaineella) Eikä minulla ole mitään tarvetta hötkyillä kesken yön yhtään minnekään. Kyllä sitkeys palkitaan!

2 kommenttia:

  1. Hyvä Topi! Noin sitä pitää - kärsivällisyyttä tarvitaan! Ihmiset osaavat joskus olla todella itsepäisiä..
    No voihan nyt sentään, onko sulla alkanut silmät nyt yht'äkkiä vaivaamaan?!? Pyydätkö viihdyttäjiä laittamaan minulle sähköpostia, kun tuo kotiväki lomailee..
    T:Nina

    VastaaPoista
  2. Ei hätää Nina, silmä parani heti sen jälkeen kun pääsin sänkyyn nukkumaan, ja noh, tosiaan ehkä tuo silmähuuhteella pyyhkiminenkin saattoi hieman vaikuttaa, vaikka en minä noista pyyhkimisistä muuten perusta mutta sen jälkeen saa aina herkkupalan!

    VastaaPoista