Puh ja Pah pakkasille!

Törkeää, sanon minä! Arvatkaa mitä Viihdyttäjä M teki tänään?? Kantoi minut aamulla pihalle. Nii-in, on aivan uskomatonta käytöstä minunkin mielestäni.
Aamupala tässä talossa tarjotaan muutenkin hieman aikaisin minun makuuni, enkä ymmärrä miksi sinne pihalle on pakko ängetä  kukonlaulun aikaan. Tänään sitten päätin, että minun puolestani menkööt se aamupakkasiin, joka haluaa, mutta itse menen takaisin peiton alle köllimään.
Aamusapuskan jälkeen otinkin jalat alleni ja ryntäsin kipin kapin yläkertaan aikomuksenani sukeltaa ihanan lämpimän peiton syvyyksiin. Mutta ei, Viihdyttäjä M marssi ulkoilunuttuni kanssa perään ja jopa Viihdyttäjä N siinä vieressä osoitteli minulle ovea(luvalla sanoen aika nuivaa sekin) ja kehoitteli lähtemään aamupissalle. Hyvähän hänen oli siinä lämpimässä huudella kun ei itse näyttänyt vetävät ulkotakkia päälleen. Niinpä  panostin kaikkeni vetkutteluun ja vilkuilin väliä mistä pääsisin sujahtamaan takaisin sänkyyn mutta ihan ilman varoitusta, Viihdyttäjä M nappasi minut syliinsä ja kantoi pihalle. Puh ja Pah, sanon minä! Ja kyllä sitten alkuunsa näytinkin mitä mieltä olen hänen aamulenkkiajoituksestaan mutta eihän se sitten loppujen lopuksi niin paha ollutkaan, harmitti vaan aluksi älyttömät aikataulut.

Työvoitto!

No nyt on kuulkaa täällä taas täysi touhu ja tohina päällä. Laitoin nimittäin emännän ja isännän lentokoneeseen sekä vähän lomailemaan, ja lähdin itse vahtimaan Viihdyttäjiä. Minä en semmoisista pitkistä lentokonematkoista välitä, saako semmoisissa härveleissä kunnossa ruokaakaan ja kun tykkään katsella ikkunasta maisemia niin olisivatko ne päästäneet minut aivan varmasti ohjaamoon..? Perilläkin olisi ollut kuuma ja vaikka tykkäänkin pötkötellä lämpimässä niin liika helle saa ikävästi läähättämään. Sitäpaitsi Viihdyttäjien kanssa on ollut niin hyvää edistymistä heidän oppimisessaan, niin nyt oli hyvä aika vähän kouluttaa heitä lisää.
Eikä ole mennyt se kaikki vaiva ja aika hukkaan minkä olen heidän opettamiseen laittanut. Myönnän, että välillä on ollut hermoissa pitelemistä kun on tuntunut, etteivät millään opi mutta nyt minulla on ilouutisia. Olen nimittäin siirtynyt heilläkin sänkyyn(!) nukkumaan. Huh huh, kyllä melkoisen kärsivällinen sain olla ja monta kertaa jouduin keskellä yötäkin hyppäämään edes takaisin lattiapaikan ja sängyn välillä. Työvoitto tämä oli siinäkin mielessä, että luulin jo jossain vaiheessa, etteivät ikinä opi, kun tässä meni kokonainen vuosi ennen kuin löydettiin järki tähän hommaan.
Vähän se vaati oveluutta. Ensimmäinen yö aloitettiin taas tavalliseen nuivaan tapaan. Viihdyttäjät sänkyyn ja minä naurettavaan "omaan" sänkyyni lattialle. No sittenpäs tein niin, että nuolin kovaäänisesti jalkojani todella pitkään, tehostaakseni vaikutusta  raavin myös korvan taustaani, jonka jälkeen vaeltelin vähän levottomana ja  kävin kuopimassa nojatuolia äänekkäästi. Pidin myös huolta siitä, että vähän hankasin silmääni, jotta se aamulla oli punertavan näköinen. Ja se tepsi. Viihdyttäjä N on välillä kovin selvänäköinen. Hän heti ymmärsi, että lattialla oli tietenkin jotain "allergisoivaa" ja jos pääsisin sänkyyn, niin allergia katoaisi.
Ja mikäs siinä. Heti kun pääsin sänkyyn niin nukuin levollisesti koko yön ja kas kummaa, enää ei kutittanut yhtään ja silmänikin on täysin parantunut! (no myönnettäköön, että sitä myös pyyhittiin muutaman kerran silmäaineella) Eikä minulla ole mitään tarvetta hötkyillä kesken yön yhtään minnekään. Kyllä sitkeys palkitaan!

Rentouttavaa!

Joskus minunkin tulee hieman päivteltyä noita ihmisten touhuja mutta on niistä paljon iloa ja seuraakin. Erityisesti ihminen sopii koiralle nukkuma-alustaksi. Sylissä on lämmintä ja hyvällä tuurilla tulee rapsutusta.

Hyvää lumista alkanutta vuotta!

Vuosi on alkanut ainakin meillä päin lumisissa merkeissä. Se ei nyt niin menoa haittaa, kyllä näin tarkkakuonoinen kaveri pystyy haistamaan tärkeät tuoksut kinostekin läpi mutta en minä kyllä varsinaisesti mikään loskan ystävä ole. Usein isännälle ja emännälle pitää ihan pysähtymällä ilmoittaa, että ei ole mitään tarvetta jatkaa ulkoilua yhtään pidemmälle. Nykyään se toimiikin hyvin, vaikka vielä joskus yrittävätkin kumman itsepäisesti kiskoa väärään suuntaan..

Olenko muuten muistanut kertoa, miten fiksu eläinlääkäri meillä täällä on?! Emäntä halusi käydä näyttämässä silmiäni varmuuden vuoksi, kun niin helposti toinen niistä alkaa punoittaa. Sitten sitä tulee tietysti vähän tassulla hangattua, ja siitäkös sitten se sanominen tulee. Mutta ei ollut mitään häikkää silmissäni, ja lääkäri oli vielä niin fiksu, että ymmärsi kehua kuinka hyvä runkoinen olen  enkä yhtään paksu - joten mielestäni ihan lääkärin luvalla minulle voi kyllä antaa huolettomasti enemmänkin herkkuja! Minusta tämä ennakoi oikein lupaavaa alkanutta vuotta.