Kaikkihan tietävät että me ranskanbulldogit olemme kerrassaan vastustamattomia. Tänään siitä tuli taas yksi lisätodiste. Helsingin Viihdyttäjäni tulivat hakemaan minut kaupunkikylään, koska eivät olleet nähneet minua niiiiiin pitkääään aikaan. Mikäs siinä. Minähän nyt voin käydä ottamassa haltuun paikan kuin paikan.Taisi siinä kylläkin iltalenkillä lähteä vähän innostuskierrokset ylärekisteriin kun lähdimme uusien hajujen perään. En oikein tiennyt että keskittyäkö hajuihin, toisiin koiriin, muihin kulkijoihin vai ensimmäisenä kulkemiseen, joka sekin on minulle tärkeä asia, ja niinpä alkumetrit olivat melkoista pyörähtelyä sekä puuskutusta. Arvatkaa janottiko kun pääsin kotiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti