Mutta nyt täällä on siis piha, ja portti. Toisaalta olen miettinyt, että on se ihan hyvä, ettei kuka tahansa tulle tänne minun pihalleni ihan tuosta vaan mutta on se kyllä tosi hankalakin kun monesti portin ohitse menee sellaisiakin kavereita, joita voisin vähän käydä moikkaamassa ja Viihdyttäjä N on niiiiiiin hidas, ettei hän ikinä ehdi paikalle avaamaan porttia. Siis ikinä. Meikäläinen on rakettina paikalla ja saatta jopa vähän antaa äänimerkkiäkin, niin Viihdyttäjä N vain olla möllöttää lähtökuopissaan, ilman minkäänlaista kiirettä, ja sittenhän se tilanne onkin jo ohi. Ihme homma. Pitänee hieman harjoitella hänen kanssa tuota portille ryntäystä..
Meillä ei ole porttia, vaan rajattomasti pihaa. Tai siis mamin mielestä meillä on rajat ja se on aina ihan hirveen tarkka niistä. Meikätyttö ei saa tulla ees postilaatikolle vaan pitäis muka odottaa pihassa. Aina välillä kokeilen, että jos sittenkin sais...
VastaaPoistaIiris aina kannattaa kokeilla! Joskus tietysti pääsee helpommalla, jos jää vain niiden ihme rajojen sisään odottamaan, etenkin jos Ihmisella sattuu olemaan vähän kireempi päivä, mutta itse olen huomannut, että jos vaan jaksaa yrittää ja systemaattisesti vain kokeilee - niin kyllä monessa jutussa emännät ja isännät sekä muu hoitoporukka antaa periksi. Ei kannata antaa periksi liian aikaisin! Tsemppiä Iiris!
VastaaPoista