Kaikkihan tietävät, että me ranskikset olemme yllätyksellisiä. Se on osa hienoa persoonallisuuttamme. Voimme tehdä asioita tietyllä tavalla tovin mutta aivan yhtä hyvin voimme myös tehdä asiat toisella tavalla.
Viime yönä päätin ainaisen pyytämisen sijaan ottaa ohjat omiin käsiin.Koska olin kolmena aamuna sängynvieressä kohteliaasti pyytänyt lupaa siirtyä arvooni sopivammalle sänkypaikalle, eikä pyyntöjäni otettu kuuleviin korviin, siirryin tutumpaan tekniikkaan. Ei muuta kuin vautia jalkoihin ja hyppy keskelle sänkyä. Tosin siinä hässäkässä yllätin jopa itseni näin radikaalista vedosta, etten edes huomannut vetää matalaksi ranskanbuldoggilevyksi. Mutta ei vieläkään. Viihdyttäjilläni on jokin sokea piste nukkumapaikkojen suhteen. Vaikka he muuten tuntuvat ymmärtävän asemani, tässä suhteessa jouduin taas pettymään heihin. Mutta ensi yönä on taas uusi mahdollisuus. Kyllähän he vielä periksi antavat kun jatkan periksiantamattomana heidän koulutustaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti