Katastrofi lähellä

Monessa koiraperheessä taitaa olla niin, että ihmiset alkavat käyttäytyä vuodenaikojen vaihtuessa vähän oudosti. Näin kävi meilläkin. Emännällä ja isännällä alkaa nimittäin olla vaikeuksia päättää missä ollaan, ja jos ollaan, niin mitä sitten tarvitaan mukaan. 

Sattui ihan  kummia - meillä nimittäin on aina  hyvin pakatatut kassit mukana kun lähdetään Saareen. Tietenkin. Johonkin ne minun herkkuni on mahdutettava. Viime viikolla sitten kävi niin, että mökille päästyämme huomasin, että kassit olivat unohtuneet.  Eihän silloin voi jäädä mökille - ei ilman ruokaa voi jäädä minnekään!Katselin hetkisen touhuilua mutta koska kukaan ei muu näyttänyt reagoivan asiaan, piti tarttua toimeen. Näppäränä poikana lähdin päättäväisesti laiturin suuntaan ja hyppäsin veneeseen. Minähän en yleensä laiturilta hyppele ilman liivejä veneeseen mutta nyt oli niin erikoinen tilanne, että oli otettava kaikki keinot käyttöön. Siellä minä sitten istua törötin melkoisen tovin ja loppujen lopuksi kuikuilin reunalla seisten, että huomaavatko ollenkaan, että on syytä pikaisesti lähteä kotiin ruokakuppien ääreen. Lopulta kuitenkin hoksasivat ja sain pelastettua meidät ilmiselvältä nääntymiseltä ja ruokakatastrofilta!