Toivottavasti pysytte mukana näissä jännittävissä päivityksissä mutta minkäs teet kun meikäläisellä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Tällä kertaa pelastin Emännän ja Isännän viholliselta metsässä.
Tässä onkin muuten hyvä esimerkki kaikille fiksuille koiranomistajille, siitä miksi koirat kuuluu pitää vapaana, eikä kiinni.Milläs hihnan päässä oleva pelastaja pystyy syöksähtelemään tärkeisiin pelastustehtäviin, jos joku jähmettynyt hihnan toisessa päässä vaan pitää tiukasti kiinni, eikä hoksaa irrottaa..?
Olimme siis metsälenkillä, kun aina niin tarkat aistini bongasivat tällä kertaa nelijalkaisen vihollisen. Mutta eipä hätää! Minä en moisesta säikähtänyt vaan, jännitin isot lihakseni ja ampaisin täyteen vauhtiin. Ja hah, kyllähän tuli vaanijahäirikölle kiire! En muuten edes haukulla varoittanut vaan singahdin rakettina suoraan toimintaan. Emäntä ja Isäntä huusivat perääni, ilmeisesti kovin kannustivat, en oikein saanut selvää kun piti keskittää kaikki aistini varsinaiseen tehtävääni. Olivat niin innoissaan suorituksestani, etteivät huomanneet edes kuvaa ottaa.
Ja täytyy ihan tunnustaa, että melkoisen polleana puhisten palasin taas kerran hienosti suojellun Emännän ja Isännän luokse - toki vähän näytösluontoisesti karvat pörheänä, jotta näkisivät, että olen ollut aivan tosissani liikenteessä. Mutta enkös ollutkin aika hyvä?? Joku peura tms. sen nimi oli mutta en minä jäänyt sen tarkemmin kyselemään kun kerran oli tunkenut meikäläisen ulkoilumaille. Minusta alkaa tulla jo melkoinen konkari näissä pelastushommissa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti