torstai 30. syyskuuta 2010

Kurkkailua koirapuistoon

Huh ja puh! Pitkästä aikaa pääsin käymään kunnon mestoille eli koirapuistoon. Tasi olla lähellä, että se olisi jäänyt väliin, sillä köhöm, kuunteluni kuulemma hävisi pois päältä jo puistoon päin kävellessämme. Mutta on niin vaikeaa olla rauhallinen kun jo suorastaan haistaa, että jotain jännittävää on tulossa!
Iltapäiväkävelyllä Kaupunkiviihdyttäjä N ajatteli, että käydään kurkkaamassa Vallilan koirapuistolla mikä siellä olisi vahvuus. Tupahan siellä oli täynnä, näin kauniin aurinkoisena syyspäivänä.  Voitteko kuvitella mitä N keksi? N vei meidät pienten aitaukseen, joka oli tyhjillään, vähän ikään kuin antaakseen tilanteen rauhoittua.  Voi miten noloa, ajattelin. Idea oli poimittu varmasti jostain sohvakoirapsykologien viihdesarja-ohjelmasta, niin auttamattoman typerä se oli mielestäni.
Mutta huh, eipä kestänyt kauaakaan kun sain kavereita. Eräät järkevät tytöt tulivat saksanpaimenkoiransa Rockyn ja bordercolliensa kanssa seurakseni. Tosin hekin tovin empivät seuraamme liittymistä, kun menin hieman ulisemaan malttamattomuuksissani. Kävi siinä yksi pieni tyttökoirakin piipahtamassa, mutta ei se uskaltanut meidän kanssa sinne jäädä. Luulen, että pelkäsi Rockya. Vaikka eihän Rocky minusta tietenkään yhtään pelottava ollut vaikka yrittikin esitellä hampaitaan kisaillessamme.
Koskaan ei saa ihmisten mielestä pitää liian hauskaa, joten mekin lähdimme kesken leikin vaikka kaikki oli mennyt tosi hienosti. Viihdyttäjäni mielestä en edelleenkään kuunnellut. Mutta ei se kuulkaa ole niin yksinkertaista yrittää saadaa isompi kokoista kaveria painimaan, juosta pitkin aitausta JA kuunnella vielä samaan aikaan.
Kun sitten lähdimme pois pienten aitauksesta ja kävelimme isojen(eivät ne kyllä minusta mitenkään isoja olleet) aitauksen ohi, alkoi hirveä rähinäkuoro ja aidan viereisuhittelut. Hyvähän sieltä  toiselta puolelta oli huudella! Enkä minä muuten mitenkään elvistellyt siitä ohi mennessämme..mitä nyt korkeintaan nyt pidin vain hyvän ryhdin ja tiukan katseen. Voihan olla että tässä iltasella vielä tapaamme samoilla puskilla.

2 kommenttia:

  1. No arvatkaa miten kävi tänään?! Jouduin taas sinne pienten puolelle JA viihdyttäjäni KANTOI minut pois sieltä, vaikka vähän vain leikkimielisen toverillisesti komentelin yhtä vähän nuorempaa. Ei minkäänlaista huumorintajua!
    JA sama juttu taas kun nolosti jouduin vain OHITTAMAAN isot - hirveä metakka! Taitavat huomata, että meikäläisessä on täyttä lihasta viitisentoista, melko komeaa, kiloa.

    VastaaPoista