Melkein talviunilla..

Ei täällä nyt aivan talviunilla olla mutta kyllä näillä pakkasilla menee tassut niin kohmeeseen, että kymmensormijärjestelmän hallinta ja koneelle raahautuminen tekee tiukkaa. Eihän tuolla Siperiassa lenkilläkään oikein tiedä monellako jalalla seisoisi. Kyllä sivistyneen koiran paikka on sisätiloissa loikoilemassa  keskellä sohvaa näillä keleillä.

Mutta arvatkaas mitä?! Minulle tulee muutto uuteen kotiin! Nooh, ei pelkästään minulle, otan kyllä  ihmisperheenkin mukaan, koska eiväthän ne ilman minua missään pärjää. Muutamme siis ennen joulua kaikki Lohjalle, jotta minulla on lyhyempi matka mökille, ja koska tykkään hirveästi veneilystä niin, uusi kotini on valittu myös sitä silmällä pitäen. Ja köh, olenhan minä viriili seurakoira, joten hieman isommat ympyrät käyvät minulle vallan mainiosti. 

Ja arvatkaas toisen kerran mitä?!  - myös Kaupunkiviihdyttäjäni muuttavat uuteen kaupunkiini. Eikö olekin hienosti järjestetty, vaikka itse sanonkin?  Minulla onkin  automatkoilla kylään toisinaan pinnassa pitelemistä, ja täytyyhän sitä ihan periaatteenkin vuoksi välillä mouruta ja mekastaa takapenkillä reissun venyessä mutta nyt on koko sakki lähestulkoon kävelyetäisyydellä. Vielä en ole päässyt reittiä testaamaan mutta kun sen kerran opin ja kevät tästä tulee niin, voin hilpaista tervehtimään Viihdyttäjiäkin vaikka joka päivä. Tai siis katsotaan nyt mitä siellä on tarjolla.

Seuraavan kerran kerronkin kuulumisia sitten uusilta kotinurkilta, voi kun nuo ihmiset eivät sitten vain muutossa pakkaisi herkkujani minkään perinmäisen laatikon pohjalle...

Portin takaa kurkitaan

Kotipihallani on pienoinen aitaportti mukamas rajaamassa jotenkin kulkuani, vaikka oikeasti koko kulmakuntahan on minun aluettani mutta en ole siitä nyt sen kummemmin alkanut meuhkaamaan. Saan kuitenkin emäntäni lähtemään kanssani kävelylenkeille lähes aina kun haluan, joten liikkumatilaa on varsin mukavasti, ja onhan se yhdessä ulkoilu muutenkin mukavampaa. Portti on ainoastaan tiellä kun Kaupunkiviihdyttäjät tulevat kylään. Ne vitsikkäät ovat aloittaneet uuden leikin. Kun minulle on ensin kerrottu, että he ovat tulossa, ja olen siirtynyt asemiin ottamaan heidät - niin jompi kumpi vain kurkkaa (!) nurkan takaa, eivätkä he ryntääkään heti luokseni. Ja minkäs siinä sitten teet - tuo portti on siinä välissä, niin ei siinä auta muu kuin nostaa vähän ääntä ja komentaa heidät heti paikalla esiin. Enhän minäkään nyt koko päivää jaksa odotella, että minua tullaan asianmukaisesti tervehtimään. Onneksi tajusivat sentään heti leikkiä pallolla kanssani. En muuten heti irrottanut. 

Kipinävahti antibioottikuurilla

Hrrrr, syksy alkaa olla jo vilpoinen. Minäkin pötköttelen mielelläni saaressani sisätiloissa, enkä ole jaksanut paimentaa edes naapureita nyt kun parhaimmat tervehdyskelit on nähty. Viikonloppuna omistajani polttelivat hieman ylimääräisiä oksia, ja pakkohan siinä oli ottaa kipinävahdin hommat osaaviin tassuihin. Emäntäni tosin pelkäsi, että saisin kipinän niskaani mutta eihän näin tarkka-aistiselle kaverille sellaista vahinkoa pääse käymään! Vinkiksi teillekin, että syysflunssalta säästyy kun pitää itsensä lämpimänä, vaikkakin sitten pihalla palavan tynnyrin kyljessä. Muulta terveysrintamalta sellaisia uutisia, että minulle napsahti antibioottikuuri. Ei mitään vakavaa, perus..köh..koirientautia.

Kuva-arvoitus: Missä ranskanbulldog joka ei saa nukkua sängyssä -luuraa?

Tuolta se tuli, ja tuonne se meni...

Mimmi bongattu!

Ja tuonne se meni... *huoh*

Eipä hassumpaa

Nyt täytyy antaa kiitosta Viihdyttäjä M:lle erittäin mukavasta aamulenkistä. Melkein pari tuntia hujahti auringosta nauttiessa.  Hieman jäi kyllä ne Arabianrannan hanhet askarruttamaan..Uskon nimittäin, että kyllä sellaisen kiinni saisi, jos ei joku roikkuisi painolastina hihnan toisessa päässä..

Kurkkailua koirapuistoon

Huh ja puh! Pitkästä aikaa pääsin käymään kunnon mestoille eli koirapuistoon. Tasi olla lähellä, että se olisi jäänyt väliin, sillä köhöm, kuunteluni kuulemma hävisi pois päältä jo puistoon päin kävellessämme. Mutta on niin vaikeaa olla rauhallinen kun jo suorastaan haistaa, että jotain jännittävää on tulossa!
Iltapäiväkävelyllä Kaupunkiviihdyttäjä N ajatteli, että käydään kurkkaamassa Vallilan koirapuistolla mikä siellä olisi vahvuus. Tupahan siellä oli täynnä, näin kauniin aurinkoisena syyspäivänä.  Voitteko kuvitella mitä N keksi? N vei meidät pienten aitaukseen, joka oli tyhjillään, vähän ikään kuin antaakseen tilanteen rauhoittua.  Voi miten noloa, ajattelin. Idea oli poimittu varmasti jostain sohvakoirapsykologien viihdesarja-ohjelmasta, niin auttamattoman typerä se oli mielestäni.
Mutta huh, eipä kestänyt kauaakaan kun sain kavereita. Eräät järkevät tytöt tulivat saksanpaimenkoiransa Rockyn ja bordercolliensa kanssa seurakseni. Tosin hekin tovin empivät seuraamme liittymistä, kun menin hieman ulisemaan malttamattomuuksissani. Kävi siinä yksi pieni tyttökoirakin piipahtamassa, mutta ei se uskaltanut meidän kanssa sinne jäädä. Luulen, että pelkäsi Rockya. Vaikka eihän Rocky minusta tietenkään yhtään pelottava ollut vaikka yrittikin esitellä hampaitaan kisaillessamme.
Koskaan ei saa ihmisten mielestä pitää liian hauskaa, joten mekin lähdimme kesken leikin vaikka kaikki oli mennyt tosi hienosti. Viihdyttäjäni mielestä en edelleenkään kuunnellut. Mutta ei se kuulkaa ole niin yksinkertaista yrittää saadaa isompi kokoista kaveria painimaan, juosta pitkin aitausta JA kuunnella vielä samaan aikaan.
Kun sitten lähdimme pois pienten aitauksesta ja kävelimme isojen(eivät ne kyllä minusta mitenkään isoja olleet) aitauksen ohi, alkoi hirveä rähinäkuoro ja aidan viereisuhittelut. Hyvähän sieltä  toiselta puolelta oli huudella! Enkä minä muuten mitenkään elvistellyt siitä ohi mennessämme..mitä nyt korkeintaan nyt pidin vain hyvän ryhdin ja tiukan katseen. Voihan olla että tässä iltasella vielä tapaamme samoilla puskilla.