Muuttohommissa, muuttohommissa..

Huh, huh! Olen vihdoinkin saanut sekä Oman väkeni, että Viihdyttäjäni muutettua. On se vain intensiivistä hommaa. Koko ajan on saanut olla tarkkana, että mitä pakataan ja minne mennään, ja kuka menee ja milloin menee, saatika, että miksi nyt joku menee tai tulee. Huh! Vahtimisen lisäksi on pitänyt tietysti tarkastaa joka ikinen laatikko, pussukka, nurkkaus ja kulmaus, että kaikki tarpeellinen on varmasti mukana tai ettei mitään todella erikoista vain ole kuitenkin piilossa jonkun pinon välissä tai takana.. 

Mutta arvatkaa mikä on ollut ihan kaikkein raskainta tässä muuttorumbassa? No, sohvan puuttuminen! En tiedä mitä nämä minun hyvin kouluttamat ihmiseni ovat oikein miettineet mutta minä olen joutunut olemaan tässä jo ihan useamman päivän ilman sohvaa. Onneksi, viimeistään tämän viikon loppuun mennessä tilanne korjaantuu, ja voin vakuutta,a etten kyllä sitten vähään aikaan siitä sitten liikahdakaan. Rajansa se on ranskanbulldogin kärsivällisyydelläkin. Kyllä tässä on pitänyt jo melkein hieman kameroiltakin piiloutua kun  on joutunut ihan lattialla sylissä olemaan..

Pähkinöitä - linnuille?!

Herkkupähkinöitä lintulaudalla...

Tiedättekö mikä minua vähän ihmetyttää? Siis tällä kertaa. No, lintujen ruokkiminen! En oikein ymmärrä miksi aivan hyviä herkkupähkinöitä kanniskellaan lintulaudat täyteen. Minäkin tykkään pähkinöistä. Todella paljon. Eikä kukaan osta niitä pussikaupalla minulle. Linnuthan voivat itse hakea ruokansa mistä tykkäävät mutta ei kukaan täyttele meille ranskanbulldogeille kaiken maailman ruokalautoja pihat täyteen.. *mphh!*(<- tuo on siis kuuluva ranskispainen tuhahdus-pärskähdys)

VIHOLLINEN talvipihalla!

Oli se hyvä, että Emäntä ja Isäntä toivat minut yökylään vahtimaan Viihdyttäjiä. Heidän peräänsä täytyykin katsoa kun nyt ovat  uudessa paikassa. Tänään taas huomattiin, ettei  päivästä olisikaan tullut mitään ilman minun valvontaani. Voitteko kuvitella, Viihdyttäjille oli ilmestynyt pihalle perivihollinen LUMIKOLA!! Voiko olla ärsyttävämpää vekotinta!! Ei voi. (paitsi tietysti lumilapio, jolle annoin saman  käsittelyn)

Onneksi olin auttamassa ja laittamassa lumikolan järjestykseen.  Muutenhan lumikola olisi voinut tehdä mitä vain, eikä M olisi ikinä saanut sitä ojennukseen. Olin kyllä melko tyytyväinen itseeni, vaikka niin voimille tuo järjestyksenpito otti, että sammahdin täysin sisäänpäästyäni. 

Hyvää Syntymäpäivääni!

TOPI 2 V.

Vaikka tämä tulee jollekin nyt yllätyksenä, niin kyllä - olen vasta kaksi vuotta! Olen vain yleisesti niin kehittynyt ja fiksu, että usein tunnun vanhemmalta. Mutta  tänään oli siis ISO JUHLA eli  syntymäpäiväni. Arvasin ja tiesin, että minua muistetaan  monella tavalla. Tosin, hermo oli jo iltasella HIEMAN piukassa, kun Emäntä ja Isäntä sanoivat että lähdetään Kaupunkiviihdyttäjiä katsomaan - ja ajoimme täysin väärään suuntaan! Voi tunarit, ajattelin ja manguin & mourusin puolesta välistä matkaa sen kuin kerkesin, koska - näin meidän kesken - kaksijalkaiset ovat välillä vähän hitaasti ymmärtäviä..mutta ilmeisesti olinkin vähän hätäinen koska 

 Minun SynttäriYllätyksekseni - ajoimme suoraan Viihdyttäjien pihaan -  siis uuteen pihaan - TA-DAA,  ja siellähän he olivat vastaanottamasa minua!

Eikä siinä vielä kaikki. (tietenkään) Syntymäpäiväni kunniaksi oli paikalle tullut myös lapsia, joilta sain myös herkkuja ja joiden kanssa oli aivan parasta harrastaa Synttärijuoksua pihalla. Olin kyllä nopein mutta annoin muutaman kerran lapsienkin voittaa - koska..köhöm..näin vanhana on varaa olla jo hieman suurpiirteinen. 

Lienee syytä myös todeta, että olin erittäin tyytyväinen Syntymäpäiväkakkuuni. Vaikkakin, ei niitä nakkeja tarvitsisi laittaa vain iän mukaan, vaan niitä voisi laittaa ihan reilulla kädellä koristeeksi. Eikä se laulukaan huono ollut mutta kyllä KAKKU  oli aivan paras. 

Sanotaan mitä sanotaan mutta luulen, että huomenna hetkellisesti ikä painaa. Niiiiiin paljon oli tänään nuuskittavaa ja touhuttavaa!

Melkein talviunilla..

Ei täällä nyt aivan talviunilla olla mutta kyllä näillä pakkasilla menee tassut niin kohmeeseen, että kymmensormijärjestelmän hallinta ja koneelle raahautuminen tekee tiukkaa. Eihän tuolla Siperiassa lenkilläkään oikein tiedä monellako jalalla seisoisi. Kyllä sivistyneen koiran paikka on sisätiloissa loikoilemassa  keskellä sohvaa näillä keleillä.

Mutta arvatkaas mitä?! Minulle tulee muutto uuteen kotiin! Nooh, ei pelkästään minulle, otan kyllä  ihmisperheenkin mukaan, koska eiväthän ne ilman minua missään pärjää. Muutamme siis ennen joulua kaikki Lohjalle, jotta minulla on lyhyempi matka mökille, ja koska tykkään hirveästi veneilystä niin, uusi kotini on valittu myös sitä silmällä pitäen. Ja köh, olenhan minä viriili seurakoira, joten hieman isommat ympyrät käyvät minulle vallan mainiosti. 

Ja arvatkaas toisen kerran mitä?!  - myös Kaupunkiviihdyttäjäni muuttavat uuteen kaupunkiini. Eikö olekin hienosti järjestetty, vaikka itse sanonkin?  Minulla onkin  automatkoilla kylään toisinaan pinnassa pitelemistä, ja täytyyhän sitä ihan periaatteenkin vuoksi välillä mouruta ja mekastaa takapenkillä reissun venyessä mutta nyt on koko sakki lähestulkoon kävelyetäisyydellä. Vielä en ole päässyt reittiä testaamaan mutta kun sen kerran opin ja kevät tästä tulee niin, voin hilpaista tervehtimään Viihdyttäjiäkin vaikka joka päivä. Tai siis katsotaan nyt mitä siellä on tarjolla.

Seuraavan kerran kerronkin kuulumisia sitten uusilta kotinurkilta, voi kun nuo ihmiset eivät sitten vain muutossa pakkaisi herkkujani minkään perinmäisen laatikon pohjalle...

Portin takaa kurkitaan

Kotipihallani on pienoinen aitaportti mukamas rajaamassa jotenkin kulkuani, vaikka oikeasti koko kulmakuntahan on minun aluettani mutta en ole siitä nyt sen kummemmin alkanut meuhkaamaan. Saan kuitenkin emäntäni lähtemään kanssani kävelylenkeille lähes aina kun haluan, joten liikkumatilaa on varsin mukavasti, ja onhan se yhdessä ulkoilu muutenkin mukavampaa. Portti on ainoastaan tiellä kun Kaupunkiviihdyttäjät tulevat kylään. Ne vitsikkäät ovat aloittaneet uuden leikin. Kun minulle on ensin kerrottu, että he ovat tulossa, ja olen siirtynyt asemiin ottamaan heidät - niin jompi kumpi vain kurkkaa (!) nurkan takaa, eivätkä he ryntääkään heti luokseni. Ja minkäs siinä sitten teet - tuo portti on siinä välissä, niin ei siinä auta muu kuin nostaa vähän ääntä ja komentaa heidät heti paikalla esiin. Enhän minäkään nyt koko päivää jaksa odotella, että minua tullaan asianmukaisesti tervehtimään. Onneksi tajusivat sentään heti leikkiä pallolla kanssani. En muuten heti irrottanut. 

Kipinävahti antibioottikuurilla

Hrrrr, syksy alkaa olla jo vilpoinen. Minäkin pötköttelen mielelläni saaressani sisätiloissa, enkä ole jaksanut paimentaa edes naapureita nyt kun parhaimmat tervehdyskelit on nähty. Viikonloppuna omistajani polttelivat hieman ylimääräisiä oksia, ja pakkohan siinä oli ottaa kipinävahdin hommat osaaviin tassuihin. Emäntäni tosin pelkäsi, että saisin kipinän niskaani mutta eihän näin tarkka-aistiselle kaverille sellaista vahinkoa pääse käymään! Vinkiksi teillekin, että syysflunssalta säästyy kun pitää itsensä lämpimänä, vaikkakin sitten pihalla palavan tynnyrin kyljessä. Muulta terveysrintamalta sellaisia uutisia, että minulle napsahti antibioottikuuri. Ei mitään vakavaa, perus..köh..koirientautia.