Tahtoo purjeveneen

Voi kuulkaa, olen löytänyt uuden ihastuksen - purjeveneen! Olen aina ollut taitava lajissa kuin lajissa, ja moottoriveneessä olen kahden tassun varassa milloin vain. Mutta juhannuksena näin vasta todellisen vesien kulkuneuvon. Käytin kaiken tahdonvoimani ja valitsin strategiaksi parhaimman käytökseni sekä intensiivisen tuijotuksen. Ei auttanut - en (vielä) päässyt ottamaan tuota kiinnostavaa välinettä haltuun. Onneksi kotijoukkoni ovat kyseisiin veneisiin hieman ns. kallellaan niin uskon, että asia kyllä tulee korjaantumaan. Mutta kylläpä osasi olla kiinnostava ilmestys!

Kätevä vinkki lajitovereille

Ihmisillä on usein tapana aloittaa outoja rituaaleja. Esim. Helsingin Viihdyttäjäni ovat välillä rasittavia ja odottavat herkkupaloista "vastalahjaksi" kaiken maailman temppuja. Olen keksinytkin uuden kätevän tavan makuupalan ansaitsemiseen. Kun kerran on opetettu istumaan, antamaan tassua sekä menemään makuulle - teen ne kaikki kolme kerralla. Kätevää! Istun, ojennan tassuja ja menen neljäsosaltaan makuuasentoon niin kyllähän sillä jo pitää herkkunsa ansaita. Voin myös varmuuden vuoksi heilauttaa kumpaakin tassua, niin ei jää ainakaan siitä kiinni että olisi väärä tassu rituaalissa mukana. Ei minulla ole koko päivää aikaa, ja kärsivällisyyttä odottaa, että mitähän sitä juuri nyt tällä kertaa halutaan. Joku kolmesta osuu kuitenkin oikeaan ja siitä pitäisi siitä minun laskujeni mukaan saada kolme herkkua. Mutta koitapa saa pitkäpiuhaiset ihmiset ymmärtämään tämä...

Kyläilemässä kaupungissa

Kaikkihan tietävät että me ranskanbulldogit olemme kerrassaan vastustamattomia. Tänään siitä tuli taas yksi lisätodiste. Helsingin Viihdyttäjäni tulivat hakemaan minut kaupunkikylään, koska eivät olleet nähneet minua niiiiiin pitkääään aikaan. Mikäs siinä. Minähän nyt voin käydä ottamassa haltuun paikan kuin paikan.
Taisi siinä kylläkin iltalenkillä lähteä vähän innostuskierrokset ylärekisteriin kun lähdimme uusien hajujen perään. En oikein tiennyt että keskittyäkö hajuihin, toisiin koiriin, muihin kulkijoihin vai ensimmäisenä kulkemiseen, joka sekin on minulle tärkeä asia, ja niinpä alkumetrit olivat melkoista pyörähtelyä sekä puuskutusta. Arvatkaa janottiko kun pääsin kotiin!

Eikä mennyt kauaakaan kun simahdin yöunille. 

Leppoisaa pötköttelyä

Jotta ei menisi ihan pelkäksi urheiluksi pitkin maita ja mantuja niin laitetaanpa täällä mökiltä hieman rennompaakin kesätunnelmaa. Kyllä tuo täysipäiväinen oman perheen, ja naapureiden, vahtiminen käy ihan  työstä, joten lepoakin tarvii. Yksi meikäläisen lempipaikka torkuille on aurinkotuoli...

Kukkulan kuningas

Terveisiä mökiltä saaresta!

Olen ollut hieman laiska kirjoittamaan täältä mökiltä mutta näillä helteillä tykkään ottaa iisisti ja nauttia rauhallisesta loikoilusta. Eikä hosuminen näin alkukesästä olekaan hyväksi. Joudun keräämään voimia tungettelia sorsia varten. Ainakin viime kesänä ne röykimykset kehtasivat tunkea mailleni mustikoita popsimaan mutta jos eivät viime kesästä oppineet, niin tänä kesänä osaan jo olla valmiina.
Päivän paras hetki on ehdottomasti kun omistajani jättävät vähemmän tärkeät puuhastelunsa, ottavat pelastusliivini esiin ja lähdemme Karkaliin metsälenkille.

Vieraita ja varuste-esittelyä

Olipas taas menoa ja meininkiä. Sain yllättäen eilen vieraita. Naapuruston lajitoverini Loco, jota ennen olen tervehtinyt vain hihnan päästä, tuli tekemään pihatarkastuksen. Eikä siinä vielä kaikki, tovin kuluttua paikalle pelmahtivat Helsingin ihmisviihdyttäjäni. Toki oli olettavissakin, että heille pian tulee ikävä..
Olen muuten sitä mieltä, että meille pienemmissä kaupungeissa asuvillekin pitää saada omat koirapuistot. Ihmiset eivät niinkään ymmärrä kadulla ryntäilyn, säntäilyn, kieriskelyn ja painimisen päälle. Emmekä taajama-alueella saa muutenkaan pitää omistajiamme vapaana. Siinä voi joskus olla hermo koetuksella kummassakin päässä. Koirapuistossa saisimme omistajamme yhteen aitaukseen, sillä välin kun itse voisimme hyödyntää vapaan tantereen tuomaa rajatonta riemua. 
Viihdyttäjät ymmärsivät sentään tuliaisia. Boomerin kumisen reikäpallon. Sivukorvalla olen kuullut, että niitä on todella vaikea löytää. Hassua, koska kyseinen pallo sopii suuhun kuin suuhun, on pehmeä mutta kestävä, ja meillä sen saa hämmästyksekseni jopa viedä pihalta sisään.
Eläinkaupassa oli kyselty Viihdyttäjiltä, että mikä juuri tuossa pallossa on sitten niin hyvää. Myyjää valistettiin että kyseinen pallo on ennätyksellisesti säilynyt ehjänä jo pari vuotta esim. kahden bordercollien välisissä leikeissä.  Mutta se vieraslajeista, palataanpa tärkeämpään - öhöm - eli minuun.
Uusi pallo oli  hauska. Harvinaisen haastavaa kyllä tervehtiä ja yrittää napata uutta lelua samaan aikaan. Locon kanssa sujui myös mukavasti vaikka välillä vähän niskakarvat nousivat. Vaikka muuten olenkin erittäin kiltti ja pitkämielinen niin hämmentyyhän sitä  vähemmästäkin kun samoilla silitysapajilla pyörii toinenkin kaveri...

Pieni kuva eiliseltä ja suurempi  viime syksyltä -o9, mikäli huomio kiinnittyy linjoihini  ;)