Kaikkihan tietävät että me ranskanbulldogit olemme kerrassaan vastustamattomia. Tänään siitä tuli taas yksi lisätodiste. Helsingin Viihdyttäjäni tulivat hakemaan minut kaupunkikylään, koska eivät olleet nähneet minua niiiiiin pitkääään aikaan. Mikäs siinä. Minähän nyt voin käydä ottamassa haltuun paikan kuin paikan.
Taisi siinä kylläkin iltalenkillä lähteä vähän innostuskierrokset ylärekisteriin kun lähdimme uusien hajujen perään. En oikein tiennyt että keskittyäkö hajuihin, toisiin koiriin, muihin kulkijoihin vai ensimmäisenä kulkemiseen, joka sekin on minulle tärkeä asia, ja niinpä alkumetrit olivat melkoista pyörähtelyä sekä puuskutusta. Arvatkaa janottiko kun pääsin kotiin!
Eikä mennyt kauaakaan kun simahdin yöunille.
Voi kuulkaa, olen löytänyt uuden ihastuksen - purjeveneen! Olen aina ollut taitava lajissa kuin lajissa, ja moottoriveneessä olen kahden tassun varassa milloin vain. Mutta juhannuksena näin vasta todellisen vesien kulkuneuvon. Käytin kaiken tahdonvoimani ja valitsin strategiaksi parhaimman käytökseni sekä intensiivisen tuijotuksen. Ei auttanut - en (vielä) päässyt ottamaan tuota kiinnostavaa välinettä haltuun. Onneksi kotijoukkoni ovat kyseisiin veneisiin hieman ns. kallellaan niin uskon, että asia kyllä tulee korjaantumaan. Mutta kylläpä osasi olla kiinnostava ilmestys!
