Katastrofi lähellä

Monessa koiraperheessä taitaa olla niin, että ihmiset alkavat käyttäytyä vuodenaikojen vaihtuessa vähän oudosti. Näin kävi meilläkin. Emännällä ja isännällä alkaa nimittäin olla vaikeuksia päättää missä ollaan, ja jos ollaan, niin mitä sitten tarvitaan mukaan. 

Sattui ihan  kummia - meillä nimittäin on aina  hyvin pakatatut kassit mukana kun lähdetään Saareen. Tietenkin. Johonkin ne minun herkkuni on mahdutettava. Viime viikolla sitten kävi niin, että mökille päästyämme huomasin, että kassit olivat unohtuneet.  Eihän silloin voi jäädä mökille - ei ilman ruokaa voi jäädä minnekään!Katselin hetkisen touhuilua mutta koska kukaan ei muu näyttänyt reagoivan asiaan, piti tarttua toimeen. Näppäränä poikana lähdin päättäväisesti laiturin suuntaan ja hyppäsin veneeseen. Minähän en yleensä laiturilta hyppele ilman liivejä veneeseen mutta nyt oli niin erikoinen tilanne, että oli otettava kaikki keinot käyttöön. Siellä minä sitten istua törötin melkoisen tovin ja loppujen lopuksi kuikuilin reunalla seisten, että huomaavatko ollenkaan, että on syytä pikaisesti lähteä kotiin ruokakuppien ääreen. Lopulta kuitenkin hoksasivat ja sain pelastettua meidät ilmiselvältä nääntymiseltä ja ruokakatastrofilta! 

Voi sattua ihan kelle vaan

Mitä se nyt haittaa vaikka jotain pientä poskesta roikkuukin....

On tässä majakallakin käyty

Ei tässä koko kesää sentään pelkästään kotonurkissa tai mökillä olla oltu. Olen minä kesällä matkustellutkin! Vein Isännän ja Emännän Jussarön majakalle. Tykkäsivät kovasti ja kyllä minäkin tykkäsin. Mahtavat maisemat ja pulahtamaankin pääsi vähän väliä.

Suuri Metsästäjä tekee tuloksellista työtä

Arvatkaapa kuka on siis aivan Mahtava metsästäjä?! Kyllä, se olen minä!  Olenhan kertonut teille aiemmin näistä kesähommistani eli Tunkeilija-Vihollisten valvonnasta. Enkä kuulkaa turhaan. Eivät ole ollenkaan menneet hukkaan ne kymmenet tunnit mitä olen myyrien ja käärme-epelien perään tuijotellut. On minulle vähän naureskeltukin, että " ei, siellä mitään ole ja tule vaan pois sieltä " mutta terävät aistini ja pettämätön vainuni on sanonut toista - ja nyt se on todistettu!

Sain nimittäin tässä yhtenä päivänä Saaressa yhden kiinni itseteosta! Yritti luikerrella muina käärmeinä tontilleni, ja sellaiselle pelille oli kerta kaikkisesti tehtävä heti loppu. Tippakaan en odotellut vaan ryminällä hyökkäsin sen törkimyksen kimppuun ja sain kuin sainkin ajettua sen laiturille! Siinä vaiheessa vaan Istäntä tuli sotkemaan vähän palettia enkä ymmärrä, että mitä se isäntä minua alkoi kommennella, minähän siinä kaiken työn tein. Mutta välillähän ihmisillä kesähelteillä vain voi vähän hommat olla hakusessa. Mutta ei minulla!  Olin heti tilanteen tasalla ja valmiina hommiin. Kiitos ensiluokkaisen vainuni ja nopeiden refleksieni. Nyt on kyllä ihan turha enää yrittää uskotella etteikö vihollinen yrittäisi lymyillä rantakaislikossa tai juurakoiden suojassa. Mutta yllättämään ne eivät pääse. Olenkin ollut entistä valppaampi, jos mahdollista, enkä kyllä ota kuuleviin korviinikaan enää mitään " ei siellä mitään ole " -juttuja. Enkä usko, että muutenkaan ehdin kovin paljon kuunnella mitään taustahuuteluja kun ryntäys tosi toimiin tapahtuu. Siinä pitää olla silloin tosissaan. Saavat kyllä huomata kenen Saareen yrittävät luikerrella, jos minun näkökenttääni uskaltautuvat. 

Kelejä pitelee

Juhliminen ottaa voimille...*haukotus*

Mukavaa heinäkuuta kaikille! Kyllä näitä aurinkokelejä nyt riittää, ja meikäläisellä kesä jatkuu tutuissa puuhissa. Paljon tarvittavaa ja ansaittua lepoa tietysti.  Myyriä ja käärmeitä pitää edelleen vahtia ja joutuuhan tässä usein menemään ihan  laiturille asti tarkistamaan kun vieraan veneen ääni kuuluu. Muiden hyvien ominaisuuksieni lisäksi, olen nimittäin tarkka noissa veneiden äänissä. Erotan ja tunnistan ne melko sujuvasti, vaikka itse sanonkin. En minä tutun veneen vuoksi jaksa turhan takia juosta joka kerta menoa valvomaan, mutta kun Saaren ohi menee vieras vesilläliikkuja, niin kyllä minä sen menot ja meinaukset tarkistan.

ps. kuva juhannussunnuntailta kun Viihdyttäjät tulivat käymään. Vähänkö väsytti. Olin koko juhannuksen riekkunut kahden pitkäjalkaisen täplikkään tytön kanssa - ja olihan siellä se poikapentukin -hmph! - oikein kyllä tiedä mitä semmoisesta rääpäleestä ajattelisi. Sillä lailla vaan tullaan ja viedään kaikki huomio.. Täytyy vähän sulatella vielä..

Leppoisaa Juhannusta kaikille!

Ei muuta kuin mukavaa, makoisaa, herkullista ja rentoa juhannusta kaikille! Pysykäähän pinnalla, en minäkään aio kovin syvälle kahlata, ja muistakaa minun esimerkkini, aina liivit päällä veneessä!

Lisää kesähommaa

Pahoittelut vielä, että sihteerini on laiskotellut, mutta en ole oikein ehtinyt kesäkiireiden keskellä tarpeeksi patistamaan häntä! En kyllä ymmärrä miten meitä ranskiksia kuvaillaan joskus pelkästään mukavuutta rakastaviksi loikoilijoiksi, koska kyllä tästä alkukesästä on loikoilu kaukana. Minulla on nimittäin jo lisähommia.
Kyllä. Voitteko nimittäin kuvitella, että Tunkeilijat yrittävät luikertelemalla tai kaivamalla valloittaa Saartani! Viime kesänähän jo jouduin näyttämään sorsille, mikä on homman nimi mutta nyt tänne on tuppaamassa ihan noin vaan muitakin. Mutta minäpäs olen tarkkana! Minun valvovan silmäni alta ei kyllä yksikään tarhakäärme tai pahainen myyrä minun tontilleni soluttaudu - eikä tarvi kuvitellakaan, että täällä tehtäisiin tarkastuskierrosta vain kerran päivässä, ehei - kyllä minä poika jaksan valvoa ja vahtia kivenkoloja ja puskanjuuria vaikka koko päivän.