Täytyy nyt näin alkuunsa hieman kummastella tätä Helsingin porukkaa. Aamulla kun yritin selkeästi ilmoittaa että olisin tulossa sänkyyn nukkumaan niin, ensin jengi vain teeskentelee nukkuvaa, ja sen jälkeen kehtaa vielä osoittaa minulle omaa sänkyä ja sanoa että mun pitäisi mennä sinne. No menin sitten tuhahdellen ja pyörien hetkeksi pötköttää omaan sänkyyn, mutta ei sitä iloa kauan kestänyt, nää tyypit keksikin nousta siitä ylös ja sitten mentiinkin taas pitkin Töölön katuja niin kiireellä, että ei muka ehtinyt edes kahvilassa, josta tuli muuten tuoreen croissantin tuoksu. Pujahdin nimittäin ihan eteisovelle sisään haistelemaan!
Jatkettiin matkaa ja kunnes huomasin, että hoitopaikan pitäjistä hävisi ihmeellisesti kesken matkan. Ei auttanut vaikka kuinka yritin vilkuilla taaksepäin, hävinnyt mikä hävinnyt. Yritin siinä vähän protestoidakin tuollaista toimintaa vastaan. Aina kun talutushihna antoi periksi niin yritin vaihtaa suuntaa ja pari kertaa kokeilin jäädä istumaan siihen kadulle. Mutta Mikolla oli paha taivutuskeino, se oli meinaan muistanut ottaa mukaan mun namupalat ja sitten se vielä hoki et mun ruoka odottaa kotona. No mä annoin tämän kerran periksi ja suostun menemään aamiaiselle, jonka jälkeen se tajusi jättää mut hetkeksi rauhaan ja sanoi menevänsä käymään kaupassa. Ei muuta kuin päiväunille.
Voi Topi! Älä viitsi. Sinä ja minä, molemmat, tiedämme että kaikki päivät ja ajat kun viihdyttäjät ovat poissa tieltä makaat kuin kuollut lahna niiden punkassa ja kuolaat niiden tyynyille. Kuten kuuluukin.
VastaaPoista